Käsillä olevan artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin puutumattomien ”kesäpistokkaitten” pistämisessä tarvittavaa välineistöä sekä pistämisen yleisiä edellytyksiä.
Tässä, artikkelin toisessa osassa, päästään vihdoin itse asiaan, jossa seurataan seitsemää (totta kai seitsemää) avomaalla vallan hyvin pärjäävää yrttiä. Pistämisen ajankohdat osuvat runsaan viikon sisään touko-kesäkuun vaihteeseen.
Viitisen viikkoa pistämisestä näyttää tältä:
Ranskalainen rakuuna.
Suomessa avomaalla kasvatettavat yrtit ovat joko yksivuotisia, kuten tilli ja korianteri, kaksivuotisia, kuten persilja ja kumina, tai monivuotisia, kuten sitruunamelissa ja mintut.
Kaikki, sinänsä monivuotiset yrtit eivät kestä Suomen talvea. Yrtit muodostavat siis kasvutavoiltaan epäyhtenäisen ryhmän.
Talvehtinut sitruunamelissa toukokuussa.
Mukuloita tuottavaa, Itä-Afrikasta kotoisin olevaa palmuvehkaa (Zamioculcas zamiifolia) voidaan lisätä jakamalla. Ruukutettu mukula funtsaa toisinaan vuodenkin ennenkuin ryhtyy yhtään mihinkään.
Palmuvehkan mukuloita ja maavarsia.