Kastanjasädekaisla (Cyperus esculentus) on vallannut melkein kaikki leudon ilmanalan maailmankolkat. Siellä, missä se ei ole viljelykasvi, siellä se on monesti sietämätön rikkakasvi. Kasvin alkukoti löytyy Lähi-Idän ja Etelä-Euroopan suunnalta, mistä se on ihmistenkin avittamana lähtenyt maailmalle heti viimeisimmän jääkauden jälkeen.

Kastanjasädekaisla on, kasvupaikasta riippuen, joko yksi- tai monivuotinen kasvi. Jos kasvupaikan maanpinta talvikaudella ei edes kohmetu, niin seuraavana keväänä kasvi jatkaa kukoistamistaan. Miinuksen puolelle jäätyvä maa taas rikkoo maanalaiset osat, ja näillä alueilla kasvi onkin siementuotantonsa varassa.

Suomesta katsottuna lähin voimaperäinen viljely löytyy Espanjasta.

Viljely aloitetaan Suomessa tilaamalla siemeniä. Jatkossa mukulat talvehditetaan viileässä, sillä Suomi ei kuulu niihin maailmankolkkiin, missä kasvi pystyisi omin päin leviämään.

Huhtikuun lopulla kylvetyt siemenet ovat itäneet parissa viikossa. Itävyysprosentti on siedettävällä tasolla.

Lue loppuun →

Suomessa myynnissä olevien kannojen tieteelliseksi nimeksi ilmoitetaan usein Canna x generalis. Kyseessä on komeakukkaisiksi jalostetuista lajikkeista, ei varsinaisista ruokakasveista.

Seuraavassa kasvatetaan tieteelliseltä nimeltään C. indica -nimistä lajia, sillä kyseinen laji on ruoantuotannon kannalta maailmanlaajuisesti tärkein Canna-laji. Kasvista näkee myös käytettävän tieteellisiä nimiä C. discolor ja C. edulis.

Kannojen nuoria versoja voidaan hyödyntää keittämisen jälkeen varhaisvihanneksina. Kasvien turvonneet tyvet eivät ole mukuloita, sipuleita eivätkä juuria, vaan maavarren pullistumia, joista esiin pomppaa niin juuria kuin versojakin. Kasvia voidaan lisätä niin sanotuista juuripistokkaista.

Niin eksoottinen kasvi kuin kanna onkin, se ehtii Suomessa tuottaa siemenestä kasvatettuna säällisen ”mukula”-sadon huononakin kesänä. Keski-Amerikasta kotoisin olevia Canna-kasveja viljellään nykyään maailmanlaajuisesti, sillä ”mukulat” ovat hyvin tärkkelyspitoisia.

Koristekannoja syyskuun alkupuolella. Kuva Marketanpuistosta.  Lue loppuun →

Yacon (Smallanthus sonchifolius, toisinaan myös: Polymnia edulis) on maailmalla vasta viime vuosikymmeninä yleistynyt viljelykasvi. Näihin aikoihin asti sen hyödyntäminen on rajoittunut sen alkuperäisille esiintymisalueille Etelä-Amerikan länsiosissa. Kyseessä on jälleen kerran Andien rinteet.

Suomessa, kuten ylipäänsä EU:n aluella yaconin myynti elintarvikkeeksi ei käy päinsä. Kasvilla ei ole tunnettua käyttöhistoriaa EU:ssa, joten kyseessä on uuselintarvike, jonka kaupan pitäminen vaatii uuselintarvikeasetuksen mukaisen luvan.

Tämä oli siis tilanne vuonna 2017.

”Viljelykasvien nimistö” (julkaisuvuosi 2017) ei tunne koko kasvia. Tämäkin kertoo jotain.

Kaksi pientä yaconia ovat saapuneet toukokuun keskivaiheilla, ja ne on ruukutettu saman tien isompiin ruukkuihin.

Lue loppuun →