Puuvartisia kasveja voidaan madaltaa myös alhaalta päin. Tällaisen käsittelyn kohteeksi on seuraavassa valikoitunut valkopyökki (Carpinus betulus).
Bonsaiharrastajan kannalta valkopyökki on varsin vesseli kasvatuskohde, sillä se pystyy kaikkeen, mihin eteläisemmät lähisukulaisensakin, mutta näistä poiketen se pärjää talvet avomaalla. Tämä sillä tarkennuksella, että koristepuiksi tarkoitetut valkopyökit tuppaavat Etelä-Suomessakin niin sanotusti pensastumaan.
Mutta asiaan.
Vuosi 2013
Siemenestä kasvatettu, kuusi vuotta avomaalla kasvanut valkopyökki on siirretty edellisenä vuonna harjoitusruukkuun. Puun tyvi on kauhia.
Kaarnaa on kuorittu mantopuuhun saakka.
Puu on istutettu tavanomaiseen ruukkuun sopivaan syvyyteen. Lopuksi on ruukku täytetty turvehiekalla. Kuorittu kohta löytää itsensä suhteellisen happirikkaasta, kosteasta ja lämpimästä ympäristöstä.
Syksyllä puu on nostettu ulos ruukustaan, jotta päästäisiin tarkastelemaan kasvukauden aikana syntynyttä haavasolukkoa ja uusia juuria. Puu on tämän jälkeen istutettu takaisin ruukkuunsa.
Vuosi 2014
Puun on annettu riehaantua. Ylikehittynyt latvaosa ei vaaranna alaoksiaan ensimmäisenä vuonnaan. Tätä seuraavat vuodet ovatkin sitten eri juttu.
Vuosi 2015
Puu on keväällä nipsaistu poikki uusien juuriensa alapuolelta ja istutettu matalaan harjoitusruukkuun.
Loppukesällä voidaan summata aikaansaannokset: 25-senttinen valkopyökki, jolla on asiat melko hyvällä tolalla.
Eräs terminologinen tarkennus on paikallaan: jos alkuperäinen juuristo olisi tuottanut edes yhden uuden verson, niin tässä kuvattua puuta voitaisiin kutsua ilmapistokkaaksi.
Asiassa on kuitenkin käynyt niin, ettei alkuperäinen juuristo ole säilynyt hengissä, joten näin ollen kyseessä on pelkkä puun madallus alhaalta päin.
Käytännön tekninen huomio on myös paikallaan: puu olisi voitu jättää vuonna 2013 alkuperäiseen harjoitusruukkuunsa ja järjestää turvehiekka sen tyvelle muilla keinoin.
Näihin muihin keinoihin kuuluvat halkaistu turveruukku, kaupan salaattiruukku ja hyttysverkon palanen.
Puulle tuotettu haava kasvaa kyllä umpeen. Käytössä oleva kotitalouskompostista ja karkeasta hiekasta valmistettu multa ei ole vastaavanlaisissa tapauksissa tähän mennessä koskaan pettänyt.
Kymmenen vuotta vanhan tarhaomenapuun juuristo alhaaltapäin katsottuna. Kuvan keskellä halkaisijaltaan 15 mm haava, joka on kasvanut täysin umpeen kolmessa vuodessa.
