Pistokkaat 7.10. Ilmapistokkaat

Kasvien lisäys ilmapistokkaista onnistuu sitä varmemmin, mitä lahjakkaampi kasvi ylipäänsä on tuottamaan jälkijuuria tavanomaisessa pistämisessä. Ilmapistokkaan juurruttamiseen ryhtyvällä on useimmiten tähän jokin aivan erityinen syy, sillä menettely on verraten työläs.

Seuraavassa tutustutaan kolmeen ilmapistokastapaukseen, joista ensimmäinen on helppo, toinen hankala ja kolmas vallan mahdoton.

 

  1. Neidonhiuspuu (Ginkgo biloba)

Neidonhiuspuu on ns. arka talvehtija ja varminta on juurruttaa ilmapistokas kasvista, joka on ruukutettu. Tämä mahdollistaa sen talvehdittamisen säällisissä oloissa, sillä vaikka yksi kasvukausi saattaisi riittääkin, on varminta hoitaa homma kahdessa.

Menettely on ollut se tavanomainen: tarkkaan valitulle korkeudelle on kahden bambukepin varaan ripustettu ruukku, jossa on turvehiekkaa. Puun runko on kuorittu ruukun keskikohdalta kymmenen millin matkalta. Kuorenpoisto on yltänyt mantopuuhun saakka.

Kaksi vuotta kuorinnan jälkeen on ruukku poistettu, ja hieman toispuolinen juuristo on paljastunut.

 

 

 

 

 

 

Juurrutettu rungonpätkä on sahattu irti.

 

 

 

 

 

 

Rungonpätkä on ruukutettu. Taustalla tumpiksi sahattu emo.

 

 

 

 

 

 

Kolme kuukautta myöhemmin. Taustalla emo, edessä ruukkupuu-uralle aikova pätkä, jonka oksat ovat hyvin sijoittuneita.

 

 

 

 

  1. Metsäomenapuu (Malus sylvestris)

Seuraavassa kuvattuun hankkeeseen ei tarhaomenapuun kohdalla olisi hevillä ryhdytty. Lajipuhtaitten metsäomenapuitten kohdalla tilanne on toinen, sillä päämääränä on aikaansaada omajuurinen puu. Onnistumisprosentti ei omenapuitten kohdalla päätä huimaa.

Rajansa on sillä, miten ohutta versoa voidaan ylipäänsä kuoria. Yleensä tähän valitaan vähintään kaksivuotias verso.

Tarvittavat välineet.

 

 

 

 

Pystyverso on huhtikuun lopulla kuorittu kymmenen millin matkalta. Silmut on kynsitty irti.

 

 

 

 

 

 

Haava-alue on kääräisty mustaan muoviin, jonka kätköissä on turvehiekkaa. Neljän viikon välein muoviin viilletään aukko, josta lisätään vettä injektioruiskun avulla. Viillot teipataan.

 

 

 

 

 

Syyskuun lopulla on paketti avattu. Kuorittu kohta on tuottanut haavasolukkoa, runko on täynnä pieniä ruskeita paukamia ja pari olmimaista versoa on kehittynyt uinuvista silmuista. Täysin tavanomainen näky.

 

 

Nollaseiska on ruukutettu. Se viettää loppusyksyn ja alkutalven viherhuoneessa, jonka jälkeen se siirretään maakellariin. Juuriston alkujen ei sovi jäätyä.

 

 

 

 

 

Seuraavan vuoden maaliskuussa nollaseiska on siirretty viherhuoneeseen, jossa se on vaivalloisesti herännyt toukokuussa. Istuttamaan päästään vasta useamman vuoden kuluttua.

 

 

Ilmapistokaslisättyjä ja kantovesalisättyjä metsäomenapuita..

 

 

 

 

 

  1. Metsätammi (Quercus robur)

Tammen kasvullinen lisäys ei ole läpihuutojuttu. Voidaan kuitenkin olettaa, että järjestely, jossa puulle suodaan useita vuosia aikaa jälkijuurien tekemiseen, tuottaisi tulosta. Näin ei ainakaan tällä kertaa käynyt.

Tässä vaiheessa virityksellä on viisi vuotta ikää. Turvehiekka on kertaalleen vaihdettu, kun tilannetta on tarkasteltu pari vuotta aikaisemmin.

 

 

 

 

 

Viisi vuotta ei ole riittänyt siihen, että metsätammi näissä oloissa olisi tuottanut jälkijuuria.

 

 

 

Pistokaslisääjä tarkoittaa ”mahdottomalla” vain sitä, että tietyn lajin/lajikkeen kohdalla on syytä varautua vastoinkäymisiin.

Seuraavat viisi vuotta tullaan manipuloimaan metsätammen juuria.

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn