Pyrkiessään puun rungon luokse oksiston läpi, arboristi tai omenanviljelijä törmää kirjaimellisesti pieneen ongelmaan. Oksien kärjet törröttävät kohtisuoraan häntä päin ja satunnaista pienten oksankärkien katkeamista vasten leikkaajan kehoa ei voida täysin välttää.
Tällaiset katkenneet, mutta irtoamattomat oksat jäävät tyypillisesti roikkumaan alaspäin. Vain osa näistä kuivuu ja tipahtaa itsekseen pois. Toisinaan puista löytyy seuraavana keväänä pieniä, hyvin oudosti suuntautuneita eläviä oksia.
Edellisenä keväänä katkennut imeläkirsikan oksa, joka on kuvattu vuotta myöhemmin. Huomio kiinnittyy katkeamiskohdan osittaiseen kylestymiseen sekä siihen, että oksa senkun porskuttaa.
Luonto siis harrastaa ”mahdottomia” kulmia.
Bonsai harrastaja pystyy helposti tuottamaan tällaisia, sillä erotuksella, että hän ennen katkaisua tai heti sen jälkeen suojaa katkaisukohdan kuivumiselta.
Huhtikuu. Siemenestä kasvatetun kolmivuotiaan ussurinpäärynän (Pyrus ussuriensis) taimen runko on ensin suojattu kolmella kerroksella varttamisteippiä, jonka jälkeen teipin päälle on kiedottu pätkä hehkutettua kuparilankaa. Lopuksi latva on katkaistu.
Heinäkuu. Ussurinpäärynän on annettu vapaasti touhuta omiaan. Tässä vaiheessa lanka on tehnyt tehtävänsä, mutta jättänyt rumat jäljet. Kolme kerrosta varttamisteippiä ei ole riittänyt suojaamaan kaarnaa langalta.
Syyskuu. Teipit ja langat on irroitettu. Puu on nostettu maasta ja pieniä oksia on poistettu, jotta sen rakenne saataisiin paremmin esille.
Jyrkästi alaspäin pakotetun verson silmuista kasvavat versot tulevat kaikki pyrkimään ylöspäin. Tästä seuraa, että puun rungon seuraava kulma saatetaan saada ilmaiseksi, siis ilman mitään erityistoimenpiteitä.
”Mahdottoman” kulman käyttö ei välttämättä rajoitu mihinkään erityiseen tyyliin.
Kotipihlaja kompastuu miltei jalkoihinsa, lähtee epävakaaseen vaakalentoon ja palaa yhtäkkiä takaisin kohti lähtöpistettään. Paluu on toteutettu katkaisemalla.