Aloitetaan alusta: metsäkuusi kuuluu niihin puuvartisiin kasveihin, jotka voidaan talveksi yksinkertaisesti laskea maahan. Puhe on puista, jotka kasvavat reilunkokoisissa lautalaatikoissa.

Suositeltavaa on, että laatikolle kaivetaan muutaman sentin syvyinen laakea, laatikon muotoinen kuoppa. Järjestely viimeistellään saappaankärjellä, jolla tiivistetään multa laatikon ympäriltä. Näin estetään kylmien tuulien viuhuminen laatikon alta.

Aivan lopuksi puun ylle asetellaan muutama havu pyydystämään lunta.

Seuraavassa ollaaan huomattavasti tylympiä, mutta ensin esitellään pääesiintyjä:

 

 

 

 

 

Kolmihaarainen, toistakymmentä vuotta vanha metsäkuusi on kasvanut laatikossaan viitisen vuotta. Multa on kotitalousjätekompostimultaa. Puuta ei ole koskaan lannoitettu.

Kuva on vuodelta 2018, kaikki seuraavat vuosilta 2019-2020. Olennaista on, että kuvat ovat oikeassa aikajärjestyksessä.

Juju on seuraava: sen sijaan, että kuusi laskettaisiin maahan, se jätetään talveksi ulos pöydälle.

Ulkomaailman ja kuusen juuriston väliin jää siis laatikon harva laudoitus, pressu ja kahdentoista millin vesivanerilevy. Yhtä hyvin olisi voitu ripustaa kuusi laatikkoineen roikkumaan köysien varaan puunoksaan. 

Menettely on siis mahdollisimman tyly. Mikään ei suojaa kuusen juuristoa ”pohjakylmältä”. (pikkaisen taimistoslangia on aina paikallaan).

 

 

 

 

 

Lokakuun puolella lehtikuusi tiputtaa neulasensa. Metsäkuuset pitävät neulasensa viitisen vuotta. Siis Etelä-Suomessa.

 

 

 

 

 

Pakkasta -16 celsiusastetta, kuten helmikuussa sopii ollakin.

 

 

 

 

 

 

 

Maaliskuun aurinko on sulattanut lumen puun etelän puolelta.

Keväällä havahdutaan siihen, että neulaset voisivat olla tummemman vihreitä. Kyse on siitä, että kuusi on käyttänyt melkein kaiken typen laatikostaan. Toimenpidevaihtoehtoja on tasan kaksi: uudelleenistutus tai lannoitus. Päädytään viimeksimainittuun.

 

 

 

 

 

Ämpäriin on kipattu kaksi lapiollista puoliraakaa kotitalouskompostia. Kunhan ämpärin täyttää vedellä, niin voidaan kastella kuusta nesteellä, joka taatusti sisältää kaiken, mitä pieni kuusi tarvitsee. 

Dokumentaatio vaatii vielä viimeisen silauksen. Selvitetään, onko kuusi hengissä.

 

 

 

 

 

 

 

Puun erääseen latvaversoon on kietaistu keväällä sininen pätkä sähköjohtoa.

 

 

 

 

 

Kolme kuukautta myöhemmin: samaisen latvaverson kaikki silmut ovat kovassa kasvussa ja uusien neulasten väri on asiallinen. Kyllä tämä kuusi näyttäisi hengissä olevan.

Metsäkuusella on pinnallinen juuristo, joka ei ankkuroi puuta erityisen vankasti. Myrskyissä kuuset kaatuilevatkin herkemmin kuin vaikkapa lehtipuut. Toisaalta kuusien juurien pinnallisuus viittaa hyvään kylmänkestävyyteen.

Avomaalla tiedetään, että hyvin juurtunut kasvi kestää talvea paremmin kuin vain osittain juurtunut. Tämä on ns. yleisviisaus, mutta sillä on kytkentänsä edellä esitettyyn: edellisenä keväänä tai syksynä ruukutettua puuta ei pidä käsitellä näin tylysti.