Seuraavassa muistutetaan kahdesta seikasta, joiden merkitys valkenee vasta-alkajille hyvinkin nopeasti.
Ulkopuitten harrastajan kannattaa ensinnäkin aloittaa puista, jotka voidaan joka syksy nostaa ruukuistaan ylös ja istuttaa ulos talveksi. Menettely on yksiselitteinen ja hyvin stressitön.
Toinen huomionarvoinen seikka on moniselitteisempi. ”Helpolla” puulla tarkoitetaan tässä yhteydessä puuta, joka kasvaessaan korkeutta tuottaa oksia niin tiheästi, että on mistä valita keväisin. Määritelmä on kaikessa kapeudessaankin mielekäs, sillä sen konkreettinen yhteys puitten muotoiluun on keskeinen.
Seuraavassa seurataankin erään tällaisen ”talvenkestävän” ja ”helpon” puun keväistä heräämistä. Kyseessä on siemenestä kasvatettu kymmenisen vuotta vanha euroopan lehtikuusi. Puu on viettänyt käytännöllisesti katsoen koko ikänsä ulkona, viherhuoneeseen se on päässyt talveksi, koska edellisenä syksynä sitä ei ole vaivauduttu istuttamaan avomaalle.
Maaliskuun toisella viikolla on lehtikuusi viety ulkosalle työpöydälle ja ruukulle on koverrettu lumeen kuoppa.
Ruukku on laskettu kuoppaansa ja kuoppa on täytetty lumella.
Lopuksi on rakennettu puun ympärille lumilinna. Tämä on selvää liiottelua, mutta onpahan ainakin puun vedensaanti varmistettu lumien sulaessa.
Niin havu- kuin lehtipuutkin ryhtyvät valmistautumaan kevääseen keskellä talvea. Vaikka maaliskuussa eivät silmut turpoakaan, niin käskyt ovat käyneet, ja komiteat ovat käsitelleet kevääseen heräämisen liittyviä valmisteluita.
Toukokuun toisella viikolla on vilkaistu ruukkuun. Vaikka asiasta ei olekaan minkäänlaisia muistikuvia, niin selvää on, että edellisestä juurten leikkuusta on kulunut korkeintaan kaksi vuotta.
Tässä esitelty lehtikuusi ei ole erityisen mielenkiintoinen, mutta esillä onkin puuyksilö, jonka muotoilussa on käytetty vain saksia sekä avomaata. Tämä taasen on mielenkiintoista.
Varttuneista lehtikuusista voidaan luoda hyvinkin dramaattisia taideteoksia. Aloittaa kannattaa kuitenkin projekteista, jotka luovat turvallisia rutiineja.
