Syötävät luonnonkasvien juuret/mukulat 17.30. Nurmitatar

Nurmitatar (Bistorta vivipara, ennen: Polygonum viviparum) on alun perin pohjoisen kasvi, joka laidunnuksen ja metsäpeitteen harvenemisen myötä sai jalansijaa eteläisemmästä Suomesta. Modernin karjatalouden oloissa eteläisten kasvustojen kohtalona on taantuminen.

Kasvi on kaikessa vaatimattomuudessaan viehättävä pieni ruoho, jota pula-aikoina on syöty hyvinkin yleisesti.

 

 

 

 

 

 

 

Nurmitatar luottaa itusilmuihinsa, itävää siementä kasvi tuottaa vähänlaisesti.

Lue loppuun

Syötävät luonnonkasvien juuret/mukulat 16.30. Isotakiainen

Kaikki Suomen takiaiset ovat, alkuperäistä ja harvinaista lehtotakiaista lukuun ottamatta, muinaistulokkaita. Takiaiset tuottavat rotevia, ruoaksi soveltuvia juuria, mikä epäilemättä on edesauttanut niiden leviämistä.

Takiaiset ovat kaikki kaksivuotisia kasveja, mikä tuo niitten hyödyntämiseen tiettyä järjestystä. Siinä missä monivuotisten ohdakkeitten juurien esiinkaivu osoittautuu  toivottomaksi puuhaksi, jonka tuloksena on aivan liian puisevia juuria, takiaiset toimivat kuin tutut juurekset.

Tässä katsauksessa isotakiainen (Arctium lappa) edustaa kavereitaan, seitti- ja pikkutakiaista, jotka nekin tarjoavat reilusti syötävää.

Isotakiainen on Kaukoidän suunnalla merkittävä viljelykasvi.

 

 

 

 

 

Isotakiainen kukkii, kun kimalainen näin sanoo.

Lue loppuun

Syötävät luonnonkasvien juuret/mukulat 15.30 Peltokorte

Seriöösi kerääjä paikallistaa peltokortteen (Equisetum arvense) kasvupaikat jo huhti-toukokuun vaihteessa. Tällöin maasta nousee kaikkialla Suomessa melkeinpä minkälaisissa maastoissa hyvänsä peltokortteen itiöitä tuottavat kevätversot, jotka lakastuvat hyvinkin nopeasti pois. Seuraavassa vaiheessa nousevat esiin yhteyttävät kesäversot.

 

 

 

 

 

 

 

Peltokortteen kevätverso kehityksensä lopussa.

Lue loppuun