Eksoottiset ruokamukulat. Kanna

Suomessa myynnissä olevien kannojen tieteelliseksi nimeksi ilmoitetaan usein Canna x generalis. Kyseessä on komeakukkaisiksi jalostetuista lajikkeista, ei varsinaisista ruokakasveista.

Seuraavassa kasvatetaan tieteelliseltä nimeltään C. indica -nimistä lajia, sillä kyseinen laji on ruoantuotannon kannalta maailmanlaajuisesti tärkein Canna-laji. Kasvista näkee myös käytettävän tieteellisiä nimiä C. discolor ja C. edulis.

Kannojen nuoria versoja voidaan hyödyntää keittämisen jälkeen varhaisvihanneksina. Kasvien turvonneet tyvet eivät ole mukuloita, sipuleita eivätkä juuria, vaan maavarren pullistumia, joista esiin pomppaa niin juuria kuin versojakin. Kasvia voidaan lisätä niin sanotuista juuripistokkaista.

Niin eksoottinen kasvi kuin kanna onkin, se ehtii Suomessa tuottaa siemenestä kasvatettuna säällisen ”mukula”-sadon huononakin kesänä. Keski-Amerikasta kotoisin olevia Canna-kasveja viljellään nykyään maailmanlaajuisesti, sillä ”mukulat” ovat hyvin tärkkelyspitoisia.

 

 

 

 

 

 

 

Koristekannoja syyskuun alkupuolella. Kuva Marketanpuistosta.  Lue loppuun

Eksoottiset ruokamukulat. Yacon

Yacon (Smallanthus sonchifolius, toisinaan myös: Polymnia edulis) on maailmalla vasta viime vuosikymmeninä yleistynyt viljelykasvi. Näihin aikoihin asti sen hyödyntäminen on rajoittunut sen alkuperäisille esiintymisalueille Etelä-Amerikan länsiosissa. Kyseessä on jälleen kerran Andien rinteet.

Suomessa, kuten ylipäänsä EU:n aluella yaconin myynti elintarvikkeeksi ei käy päinsä. Kasvilla ei ole tunnettua käyttöhistoriaa EU:ssa, joten kyseessä on uuselintarvike, jonka kaupan pitäminen vaatii uuselintarvikeasetuksen mukaisen luvan.

Tämä oli siis tilanne vuonna 2017.

”Viljelykasvien nimistö” (julkaisuvuosi 2017) ei tunne koko kasvia. Tämäkin kertoo jotain.

 

 

 

 

 

Kaksi pientä yaconia ovat saapuneet toukokuun keskivaiheilla, ja ne on ruukutettu saman tien isompiin ruukkuihin.

Lue loppuun

Eksoottiset ruokamukulat. Daalia

Peruna, tomaatti ja daalia ovat kolme Keski-Amerikasta muinoin Eurooppaan tuotua lupaavaa ruokakasvia. Daalian kohdalla käyttötarkoitusta on sittemmin tarkistettu.

Seinästä voidaan repäistä seuraava olettama: jos kaniinit söivät koekenttien kaikki kasvit jättäen rauhaan vain perunat ja tomaatit, joiden lehdet ovat hyvin myrkyllisiä, niin tältä osin peli näyttäisi melko selvältä. Viljelyvarmuus kuuluu ratkaiseviin tekijöihin ruokakasvia valittaessa.

Daalioitten taksonominen määrittely on koetellut kasvitieteilijöitten hermoja. Instrumentteja, joilla avata kasvien polveutumisen saloja, ei kerta kaikkiaan ollut käytettävissä kolmesataa vuotta sitten. Tässä käsitelty ”perusdaalia”, Dahlia coccinea, onkin kasvi, jolla on tusinoittain merkityksettömiksi vanhentuneita tieteellisiä nimiä.

Seuraavassa selvitetään, saadaanko keväällä esikasvatetuista daalioista satoa jo ensimmäisenä vuonna. Jos näin osoittautuu olevan, niin daalia on tässä rajatussa mielessä kätevämpi kasvi kuin peruna. Molempien kasvien mukulat joudutaan säilyttämään talven yli viileässä.

 

 

 

 

 

Siemenpussukan teksti lupaa ”villiä muotoa”. Ilmaisu ”luonnonkantaa” lienee osuvampi käännös.

Lue loppuun