”Vuonankaali on pieni omituinen ruoho, jota tuskin sekoittaa mihinkään muuhun maamme kasviston edustajaan. Se itää yleensä syksyllä ja taimet talvehtivat pieninä lehtiruusukkeina. Seuraavana keväänä kehitys jatkuu niin nopeasti, että kasvi kukkii jo toukokuussa ja on hedelmällä keskikesän alkupuolella.” (Uusi Värikuvakasvio, 6:s painos, 1991)
Näin toimii siis vapaa ja villi (ranta)vuonankaali (Valerianella locusta). Ahvenanmaalla kasvi on yleinen, Suomen etelärannikolla harvinainen.
Kyseessä on siis tyypillinen ns. syysyksivuotinen kasvi.
Vuonankaalia on syöty Keski-Euroopassa aina, mutta tällä haavaa siellä päin myytävät isolehtiset salaattiaineskasvit ovat melko jalostettuja. Tästä taas seuraa, ettei voida lähtökohtaisesti olettaa tietyn myynnissä olevan lajikkeen pärjäävän Suomen talvessa samalla tavalla kuin täällä luonnonvaraisena esiintyvä vuonankaalikanta. Asiaa joudutaan joka lajikkeen kohdalla tarkastamaan.
Vuonankaalit suostuvat toki itämään muinakin aikoina kuin syksyllä. Kesäkuun alussa kylvetyille vuonankaaleille riittää vajaa kaksi kuukautta saavuttaa n. viiden sentin korkeus, jota pidetään ammattiviljelyssä sopivana korjuukokona. Kasvukauden lopulla, säitten viilentyessä, tähän vaaditaan jo sitten kolmekin kuukautta.
Kesäkuun alussa itänyt vuonankaali, joka on kuvattu elokuun lopulla. Mikään ei estä amatöörejä syömästä vuonankaalin kukkia.
Vuonankaalin siemenet voidaan kylvää avomaalle jo toukokuun alussa, sillä vuonankaalit kykenevät taimettumaan alhaisissa, jopa viiden asteen lämpötiloissa.
Kylvöpuuhia
Seuraavassa suoritetaan kasvukauden kuluessa viisi kylvöä. Asiat on tehty sikäli konstikkaasti, että siemenet on ensin idätetty lokerikoissa, jonka jälkeen ne on siirretty varsinaiseen kasvulaatikkoon. Vielä konstikkaampaa on se, että taimet on istutettu samana päivänä poiskorjattujen vuonankaalien tilalle.
Asiassa on siis noudatettu muutamaa sääntöä: samana päivänä, kun yksi sato on kerätty, uudet taimet on istutettu poistettujen tilalle ja uudet siemenet on kylvetty kymmeneen lokeroon. Koska kaikki nämä viljelytoimenpiteet osuvat aina samalle päivälle, niin syntyy ajansäästöä, piti sitten tätä merkittävänä tai ei.
Kuvatunlaista kylvörytmiä noudattava, viherhuoneessa touhuava päätyisi suurempaan kylvöjen määrään kuin viisi, sillä hän aloittaisi aikaisemmin ja lopettaisi myöhemmin.
Turhankin konstikasta? Ehkä, mutta on huomattava, että konstikasta on oikeastaan vain järjestelyn kirjallinen esittely, ei itse käytäntö.
Lokerikko, jossa 5×10 lokeroa, on täytetty mullalla. Toukokuun alussa on kylvetty ensimmäiseen lokerikkoriviin hyppysellinen siemeniä, jotka on hiekattu. Lajike on ’Elan’.
Turhat taimet on nypitty pinseteillä pois.
Taimien siirroissa on käytetty lusikkaa.
Taimet on istutettu kasvulaatikkoon edeltä käsin tehtyihin pieniin koloihin.
Kauempaa katsottuna
Kaksi kasvulaatikkoa, joitten välissä puulaatikolla lepäävä lokerikko.
Siemenet on kylvetty toukokuun alussa lokerikon vasemman laidan kymmeneen lokeroon. Kylvökset pidetään kosteina harson avulla.
Ensimmäinen sato heinäkuun puolessa välissä. Yksi kasvi on jätetty korjaamatta, jotta päästään seuraamaan sen edesottamuksia.
Toinen sato elokuun alussa.
Kolmas sato elokuun lopulla.
Neljäs sato syyskuun alussa
Viides ja viimeinen sato syyskuun lopussa. Kaikki viisi lokerikkoriviä ovat nyt tyhjät.
Syyskuun lopulla on siis laitettu pillit pussiin. Selväksi on käynyt, että ilmiömäisen myöhästeleväkin kotipuutarhuri onnistuu vuonankaalin viljelyssä.
Tässä kuvattua käytäntöä ei tietenkään voida pitää tehokkaana viljelytapana. Ensinnäkin on siemeniä haaskattu, toisekseen olisi kasvulaatikoihin mahtunut kasvamaan kaksi kertaa enemmän vuonankaaleja.
Järjestelyyn on päädytty, sillä on haluttu seurata ”Elan”-lajikkeen siementen taimettumista kasvukauden edetessä.
Tämän lisäksi on haluttu nähdä, onnistuuko viiden sadon kasvatus kahdessa laatikossa. Käy ilmi, että onnistuu.
Retiisinviljelijälle useampi kylvö kasvukauden kuluessa on tuttua puuhaa, vaikka retiisi vaatiikin kehittyäkseen enemmän lämpöä kuin vuonankaali. Satoa retiisi tuottaa toisaalta jo kuukaudessa.
Parvekkeellaan viljelevä kylvää molempia.
Mullat matkalla kompostiin.
Siemenkeruuta
Kasvulaatikkoon alunperin jätetty kasvukauden ikäiseksi yltänyt vuonankaali on melko omituinen näky. Kasvi on siirretty kasvulaatikosta ruukkuun.
Kyseinen vuonankaali näyttäisi koostuvan melkeinpä pelkistä kukkavanoista ja kukista. Kovin ”luonnolliselta” tämä ei näytä.
Kasvi on ohjattu ripottelemaan siemenensä vatiin.
Siemensatoa.
