Silmuttamisen mielekkyyttä arvioitaessa on tapana aloittaa siitä, että parin kolmen silmun pituista pätkää on huomattavasti helpompi käsitellä kuin yksittäistä silmua. Argumentti puree vain keväällä, sillä silmutuksen jujuna on se, että sitä saatetaan harjoittaa kasvukauden lopullakin.
Vaikka puuvartinen kasvi tällöin onkin jo valmistautumassa talvilevolle, se toimii kuitenkin täydellä höyryllä. Sen kylkeen huolellisesti liitetty silmu kasvaa kyllä kiinni.
Heinäkuussa käytettävät silmut ovat kuluvana vuonna kehittyneitä, toisin kuin keväisessä lisäyksessä, jossa käytetään talven yli vuoroaan odottaneita niin sanottuja talvisilmuja.
Heinäkuun lopulla on omenan vuosiversosta irroitettu veneen muotoinen pala puuta, jossa lehti ja tämän hangassa pienen pieni vastavalmistunut silmu.
Pari vuotta vanhaan omenapuuhun on tehty viilto, jota on syvennetty vuolemalla ylhäältä päin irti lastuja.
Lehden lapa on leikattu irti, mutta sen kanta on jätetty. Silmu on istutettu paikoilleen taskuunsa. Jos lastun yläpää repsottaa, niin veitsen terä kannattaa painaa poikittain lastun yläosan ja perusrungon kaarnan läpi.
Lopputulos on siis latvuksellinen ruukussa kasvava parivuotias omenapuu, jonka kylkeen on kymmenen sentin korkeudelle liitetty silmulla varustettu lastu toista omenapuuta.
Yhteenkasvulle on annettava aikaa. Käytännössä tämä tapahtuu 2-3 kuukauden aikana, jonka jälkeen silmu talveentuu perusrungon aikataulussa.
Ruukutettu puu on helppo siirtää tilaan, jossa se talvehditetaan.
Heinäkuusta heinäkuuhun
Heinäkuun loppupuoli. ’Pyrodwarf’-perusrunkoon on istutettu ’Tohtori’-päärynän silmu, joka on teipattu.
Seuraavan vuoden huhtikuun alku. Puu on viherhuoneessa talvehtimisen jälkeen heräämässä. Silmun kärjessä näkyy jo vihreätä.
Huhtikuun loppu. Teippi on irrotettu ja puun latvus poistettu.
Toukokuun alku. Silmu on ottanut ensimmäiset askeleensa.
Kesäkuun alku. Puu on täysin tottunut ulkoilmaan.
Heinäkuun loppupuoli. Kasvupyrähdyksen jälkeen puu on saavuttanut vajaan metrin korkeuden.
Voidaan suorittaa yhteenveto. Keväisessä varttamisessa saadaan aikaiseksi istutuskelpoinen puu yhdessä vuodessa. Loppukesällä silmutettaessa käy myös näin, mutta aikaisin mahdollinen istutusajankohta ei olekaan tällöin kevät.
Voidaan myös todeta, että silmutus säästää materiaalia ja mahdollistaa koko touhun siirtämisen toiseen ajankohtaan kuin kevääseen.
Suomessa ei yleisesti ottaen katsota silmuttamisen tuovan sellaista hyötyä, että lisäysajankohtaa edes harkittaisiin siirrettäväksi loppukesään. Ratkaiseva syy on Suomen lyhyt ja äkkiväärä syksy.
Kasvien suvuton lisäys on maailmanlaajuisesti ottaen hyvin monisäikeinen teollisuuden haara. Jos jossain päin maailmaa on jotain voitettavissa sillä, että tiettyä kasvia lisätään pelkästään silmuttamalla, niin näin myös toimitaan. Ryhmäruusuille on käynytkin näin.
Asiassa vaikuttaa myös se, että silmutus voidaan suorittaa hyvinkin mekaanisesti käyttäen työvälineitä, jotka sekä irrottavat silmun että haukkaavat perusrunkoon kolon, johon silmu täsmällisesti sopii.
Silmutuksen vaikeusastetta voidaan ylimalkaisesti arvioida näin: tapauksessa, jossa eräs jokseenkin harjaantunut varttaja ryhtyi ensimmäistä kertaa toimeen, viidestä silmutuksesta onnistui kolme.
Ensikertalaisen on myös hyvä ymmärtää, että loppukesästä suoritetun silmutuksen ikävä puoli on se, että joutuu talven yli odottamaan tietoa siitä, onko valmista saatu aikaiseksi vai ei. Keväisessä varttamisessa tieto saadaan melkeinpä heti.