Saksankirveli (Myrrhis odorata) on keväällä hyvin aikaisin liikkeellä. Anikseen vivahtavia lehtiä voidaankin tämän jälkeen kerätä puolisen vuotta.

Saksankirveli kasvaa suotuisissa oloissa miehen mittaan. Kasvi on yhtä helppohoitoinen kuin vaikkapa raparperi tai liperi. Marraskuussa voidaan koko maanpäällinen komeus pilkkoa kasvin tyveen. Näin siis metsäpuutarhassa, jossa harjoitetaan kaikkia puutarhasta tuttuja rutiineja paitsi rikkaruohontorjuntaa.

 

 

 

 

 

Saksankirvelin korjuu on tässä vaiheessa, toukokuun ensimmäisellä viikolla, ollut käynnissä jo parisen viikkoa.

Saksankirveliä on Suomessa viljelty herraskaisissa oloissa hyvinkin pitkään, ja kartanoiden puutarhoista se onkin livahtanut ympäröivään luontoon. Retkeilykasvion sanoin saksankirveli on Suomen luonnossa ”uustulokas, vakinainen, harvinainen”. 

 

 

 

 

 

Omille teilleen lähtenyt saksankirveli pärjää kilpailussa, kunhan löytyy vettä ja multavaa maata. 

 

 

 

 

 

Saksankirveli kukkii toukokuun puolella.

 

 

 

 

 

Saksankirveli on lautasellakin sympaattinen kasvi.

Saksankirvelin sokeripitoisuus on verrattain korkea. Kasvia sopii saksia miedompien tai suorastaan mauttomien salaattiainesten joukkoon. Kiehauttamistakin kannattaa kokeilla. 

Saksankirvelin juurta on käsitelty tässä.