Saksankirveliä (Myrrhis odorata) ei ehkä helpolla miellä luonnonkasviksi, mutta Suomen putkilokasvien levinnäisyyskartasto (Kasviatlas) kirjaa siinä määrin paljon havaintoja Etelä-Suomesta, että joudutaan myöntymään: saksankirveli on sekä viljelykasvi, viljelykarkulainen että luonnonvarainen kasvi Suomessa.

Kasvi on kotoisin Etelä-Euroopan vuoristoisilta seuduilta, mikä selittäneekin sen pärjäämistä Suomessa. Täkäläisen kasvukauden alun ja lopun kylmät säät eivät haittaa kasvin kehittymistä.

 

 

 

 

 

Saksankirvelin tunnistamisessa käytetään hajuaistia. Kasvi tuoksuu enemmän anikselta kuin seitsemän anista.

 

 

 

 

 

Monivuotisen saksankirvelin juuri kasvaa lopulta kookkaaksi.

 

 

 

 

 

Keitettyjä juuria. Alla: iäkäs, halkaistu juuri. Yllä: nuoria juuria, joita kannattaa suosia.

Saksankirvelin juuren maussa on lievää kitkeryyttä, anista ja väinönputkea. Yhdistelmä ei ehkä ole erityisen harkittu, mielenkiintoinen kylläkin. Jälkimaku on kyllä aivan liian pitkä.