Suomessa tavataan kolme valvattilajia, joista vain peltovalvatti (Sonchus arvensis) on monivuotinen. Ne kaksi muuta, kaalivalvatti (S.oleraceus) ja otavalvatti (S.asper) ovat yksivuotisia.
Siinä missä yksivuotiset valvatit tuottavat vain pystyjuuren, jonka ydin on puisevan kova, monivuotiset peltovalvatit kasvattavat vaakasuoria juuria, joitten rakenne pureskelun kannalta on asiallinen.
Peltovalvatin alalehdet ovat liuskaisia, varsilehdet liuskattomia. Mykeröt ovat reilusti isompia kuin kaali- tai otavalvatin vastaavat.
Yllä: kaksi varovaisesti maasta irrotettua peltovalvatin juurta. Alla: kaksi huolimattomasti maasta revittyä peltovalvatin juurta.
Keitettyjä peltovalvatin juuria.
Peltovalvatin juuret maistuvat täsmälleen siltä kuin useimmat ihmiset kuvittelevat voikukan juurien maistuvan: siinä määrin kitkeriltä, ettei niitten syömisestä voi mitenkään nauttia. Todella tiukassa paikassa keitettyjä tai kiehautettuja peltovalvatin juuria jouduttaisiin syömään pitkin päivää, pieninä kerta-annoksina.
