Kasviopillisesti ottaen ruokasipuli alias kepasipuli (Allium cepa) hajoaa joukoksi erillisiä ryhmiä, jotka kaikki ovat sangen tuttuja. Näitä ryhmiä muodostavat mm. punasipulit, jättisipulit ja hillosipulit.

Sekä ryvässipuli (Allium cepa var. aggregatum) että ilmasipuli (A. cepa var. viviparum) muodostavat myös molemmat oman ryhmänsä. Niiden käyttäytyminen avomaalla poikkeaa perussipulista, mitä alleviivaa niitten tieteellisessä nimessä esiintyvä tarkennus: var. eli variaatio.

Ryvässipuli ja ilmasipuli ovat sikäli kiinnostavia, että yhdessä viljeltynä ne tarjoavat syötävää sekä kasvukaudella että talven varalle varastoitavaa satoa. Ilmasipulin vihreitä versoja ja pikkusipuleita voidaan hyödyntää pitkin kasvukautta, ryvässipulin jakautuneet sipulit otetaan talteen kasvukauden lopulla.

Ryvässipulin istukkaiksi valitaan pienimmät sipulit, isommat on syöty. Kuvassa ’Haapajärven kantaa’.

 

 

 

Keväällä maasta nostettuja ilmasipuleita, jotka kuvaamisen jälkeen on laitettu takaisin maahan. Vasemmalla n. 4-vuotias, keskellä n. 3-vuotias ja oikealla 1-vuotias.

 

 

 

Ryvässipulit ja ilmasipulit viehättävät kaikkia yksiselitteisestä omavaraisuudesta kiinnostuneita. Niiden viljely ei vaadi jokavuotista istukkaiden ostoa eikä siemenhankintoja. Kevääksi ryvässipuleita ja ilmasipuleita hankkiva hyppää liikkuvaan junaan.

Laudoista muodostettu suorakaiteen muotoinen kehikko on nostettu pressun päälle. Tämän jälkeen voidaan mattopuukon koukkupäällä leikata kehikon sisäpuolelta pois pala pressua. Rikkaruohot pysyvät poissa laatikosta.

 

 

Toukokuun loppu. Sekä ryväs- että ilmasipuli ovat kaikin puolin karaistuneita kasveja, joiden kehitystä eivät yöhallat häiritse.

 

 

 

Kesäkuun puoliväli. Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa levitetty ruohosilppu on haalistunut, mutta lisää on luvassa.

 

 

 

Elokuun loppupuoli Ryvässipulit on nostettu maasta, ja kuusi pientä sipulia on laitettu takaisin maahan. Ilmasipuleita on leikattu rankasti. Tarkoitus on katsoa, mitä ne tästä tykkäävät.

 

 

Syyskuun loppupuoli. Ilmasipulit ovat tointuneet tylystä leikkauksesta täysin. Uudet versot jätetään rauhaan, jotta sipulit saavat kerättyä voimaa talvehtimiseen.

 

 

 

Näin on niputettu sipulimaan kasvukausi. Matkan varrella on esiintynyt joitakin mielenkiintoisia käänteitä ja ilmiöitä.

Heinäkuun aikana rauhaan jätetty ilmasipuli kukkii. Tämä ilahduttaa  kukkia syöviä tahoja, kuten keijuja.

 

 

 

 

 

 

Ilmasipulin verson päihin ilmestyvien pikkusipuleitten lomasta kasvaa toisinaan uusi verso, joka sekin tuottaa pikkusipuleita.

 

 

 

 

 

Elokuun lopulla ilmasipuleitten pikkusipuleihin kehittyy juuria. Tällainen pikkusipuli voidaan istuttaa maahan samantien.

 

 

 

Ilmasipulilla on, leikkausten ajankohdista riippuen, samaan aikaan sekä syötäviä, rapeita versoja (kuvan ylempi verso) että liian kuituisia versoja (kuvan alempi verso).

 

 

 

Ryvässipuleitten kasvattajat tarkoittavat hyvällä sadolla sitä, että yksi istukas tuottaa vähintään kolme asiallisen kokoista sipulia.

 

 

 

Kuusi pientä, n. 20 gr painoista ryvässipulin istukasta on tuottanut runsaan kilon sadon. Tuotto on siis ollut kymmenkertainen.

 

 

 

 

 

Jos ryvässipulin istukkaat on päätetty istuttaa sadonkorjuun aikaan samantien, niin sipulit kannattaa suojata tiheäsilmäisellä metalliverkolla rastailta, joita ruohosilpun peittämä maa vetää puoleensa. Myyristä taas ei koskaan tiedä.

 

 

”Plowman’s lunch”: pala mahdollisimman roisin näköistä leipää, veitsellä (ei missään nimessä juustohöylällä) leikattu viipale Cheddaria, ilmasipulin viipaleita sekä lasi lageria.

 

 

 

Kermainen naurissose höysteenä nautaa, herkkutattia sekä ilmasipuleita. Ilmasipulin viljelijältä ei mene sormi suuhun, kun ohjeessa lukee ”pikkusipuleita”.

 

 

 

Tarpeeksi pieniksi leikatut nauriin kuutiot kypsyvät hetkessä pannussa. Annoksessa on tasan 50 gr ilmasipulin varsia. Tätä suurempi määrä muuttaisi naurispyttipannun lämpimäksi salaatiksi.