Suomeen rantautuu tuon tuostakin ”uusia” vihanneskasvia. Kyse on kuitenkin aina maailmalla jo aikoja sitten vakiintuneista ja hyödynnetyistä lajeista ja lajikkeista. Koko maailman mittakaavassa uutta viljelykasvia harvemmin näkee.

”Flower sprout” sanoo englantilainen ja viittaa Britanniassa lähivuosina kehiteltyihin ruusu- ja lehtikaalien risteytyksiin. Erikoista näissä kasveissa on että kukkakaalien tiukkojen pienoiskerien sijaan risteytykset tuottavat huomattavasti löyhempiä keriä.

”Lehtiruusukaali” on viljelijöitten käyttämä kauppanimitys, josta saattaa kehittyä näitten jalosteitten virallinenkin nimi. Nimessä on tolkkua, joten sitä tullaan seuraavassa käyttämään.

Kovin helposti innostuvat amerikkalaiset ovat jo ehtineet brändätä lehtiruusukaalin nimeksi ”Kalette” (engl. kale: lehtikaali).

Viljelyssä lehtiruusukalit käyttäytyvät kuten lehti- ja ruusukaalit. Seuraavassa seurataan ’Autumn Star’-nimistä lajiketta, jonka siemenet on ostettu suomalaisesta verkkokaupasta. Lajike on kaupan olevista lajikkeista aikaisin. Ne kaksi muuta, myöhäisempää lajiketta ovat nimeltään ’Snow Drop’ ja ’Mistletoe’. Siemenet ovat ns.ensimmäisen sukupolven risteytyksiä, minkä F1-merkintä lajikenimien yhteydessä kertookin.

Huhtikuun alussa kylvetyt ’Autumn Starin’ siemenet neljä viikkoa myöhemmin.

 

 

 

 

 

 

Vertailun vuoksi: vasemmalla lehtikaali, oikealla lehtiruusukaali.

 

 

 

 

Esikasvatus kehnoissa valo-oloissa kostautuu helposti. On siis paikallaan seurata hieman tarkemmin erästä ongelmallista tapausta.

Aiai. Tämä ei lupaa hyvää.

 

 

 

 

Murheenkryyni on istutettu reilusti syvempään. Asiaan palataan.

 

 

 

 

Lehtiruusukaalit on tuotu toukokuun alussa ulos. Kasvuharson kanssa touhutaan säätilanteen mukaan.

 

 

 

 

 

 

Läpijuurisia kasveja on hyvä istuttaa.

 

 

 

 

Viljelyksen ylle on viritetty kevyt paahteensuoja juurtumisen ajaksi. 

 

 

 

 

 

 

Kesäkuulle tultaessa lehtiruusukaalit ovat päässeet vauhtiin. Kuvan etualalla murheenkryyni.

 

 

 

 

 

 

Kesäkuun loppu. Etualan murheenkryyni kehittyy kuten muutkin. Kasvin runko tekee pienen ylimääräisen mutkan osittain maan alla, mutta tämä ei menoa haittaa. 

 

 

 

 

 

Kesäkuun aikana ilmestyy reikiä lehtiin.

 

 

 

 

Syylliseksi osoittautuu pieni vihreä toukka…

 

 

 

 

 

 

…joka on päässyt tähänkin kuvaan.

 

 

 

 

Toukat on hävitetty käsin. Ne löytyvät lehtien alapinnoilta, joita vasten ne yksinkertaisesti liiskataan etusormella. Lajinmääritys on jäänyt tekemättä, mutta selvää on, että toukat ilmaantuvat, kun emo on ne muninut ja että ne poistuvat kuvasta, kun ovat saaneet hommansa tehtyä. Niitten ennenaikainen häätäminen on mahdollista ja jopa helppoa.

Heinäkuun lopulla ilmaantuvissa lehdissä ei näy enää reikiä.

 

 

 

 

Jotta lehtihankoihin ilmaantuvat löyhät kääröt ehtisivät kasvaa mahdollisimman suuriksi, on syytä leikata kasvien latvat viimeistään syyskuun alussa.

Nips vaan pää poikki.

 

 

 

 

Leikkauksen aikoihin kasvi on päässyt näin pitkälle kääröjensä kasvattamisessa.

 

 

 

 

 

 

Sadonkorjuuseen ryhdytään lokakuussa. Asiassa vaikuttaa se, että kääröt pystyvät kehittymään melko alhaisissa lämpötiloissa, sekä se, etteivät ne pikkupakkasissa kärsi. Sadonkorjaajalla ei ole siis erityistä kiirettä.

Ensin otetaan talteen lehtiruodit, jotka kuoritaan kevyesti, keitetään ja pakastetaan.

 

 

 

 

Tämän jälkeen otetaan talteen kääröt.

 

 

 

 

Erikokoisia kääröjä.

 

 

 

 

Lehtikaalin hyödyntämistä on käsitelty tässä.

Perinteistä lehtikaalia ei sovi vähätellä, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että lehtiruusukaali maistuu siltä kuin moni toivoisi lehtikaalin maistuvan.

Vaikka näin: mahdollisimman lyhyessä kanaliemessä keitettyä kvinoaa, voissa pyöriteltyjä suppilovahveroita sekä höyrytettyä lehtiruusukaalia.