Luonnonkuituisen narun valmistaminen alusta loppuun saakka osoittautuu seuraavassa hyvinkin yksinkertaiseksi. Naru ei valmistu hetkessä vaan vaatii aikaa, käytännössä yhden kasvukauden. Kaikki toimenpiteet osoittautuvat yksiselitteisiksi eikä yksikään ole varsinaisesti työläs.
Ensialkuun tarvitaan niinipuu, siis metsälehmus (Tilia cordata). Puusta rapsaistaan ranteen paksuiset oksat, sillä kovin paksun kuoren irrottaminen on turhan työlästä.
Toukokuun lopulla on materiaali saatu talteen.
Kuorinnan ensi vaiheessa poistetaan kuorintaa haittaavat oksat.
Kuoritun oksan kuoret.
Kuorensuikaleet on niputettu, jonka jälkeen kettinki on kietaistu paketin ympäri.
Kettinki on painanut paketin hitaasti virtaavan puron pohjamutiin. Kiinnitysköysi kannattaa muistaa.
Elokuun alussa on liejulta haiseva, mustunut paketti nostettu maihin.
Paketti on nostettu saaviin, johon ohjataan talteen otettua sadevettä.
Saavissa lilluvia kuorensuikaleita on hämmennetty kepillä, jonka jälkeen vesi kipataan pois. Tämä toistetaan päivittäin. Näin saadaan mustuneet kuorenpalatkin lopulta poistettua.
Syyskuun alussa sekä lieju että sen haju ovat kadonneet.
Kuidut ovat tässä vaiheessa käytännöllisesti katsottuna irronneet toisistaan.
Niinen kuidusta punottu naru on yhtä vahva kuin miltä se näyttääkin.
Kaksi punottua narua, yksi palmikoitu.
Niinen narusta voidaan punoa yhtä jos toistakin.