Parantumattomat romantikot ovat aina osanneet säilöä saamansa ruusut kuivattamalla nämä hiekassa. Botaanisemmin suuntautuneilla romantikoilla on toinenkin keino.

Oli leikkoruusu kotoisin sitten Hollannista taikka Keniasta, niin sillä ei, mahdollisimman epätieteellisesti ilmaistuna, ole hajuakaan vuodenajoista. Perinteisiä pistämisajankohtia (maalis-huhtikuu, kesäkuu, heinä-elokuu) ei asiassa tarvitse noudattaa.

Maaliskuussa on leikkoruusu pätkitty kolmeen osaan ja pistetty pohjalämmöllä varustettuun pistokaslaatikkoon.

 

 

 

Toukokuussa juurtuneet pistokkaat voidaan ruukuttaa.

 

 

 

 

 

 

Elokuussa ensimmäinen pistokkaista kukkii.

 

 

 

 

 

 

Ammattimaisessa viljelyssä pistämisestä ensimmäiseen sadonkorjuuseen kestää parisen kuukautta, jonka jälkeen ruusu bailaa ankarasti kymmenenkin vuotta. Bilehileitten ammoiset kantamuodot ovat alunperin kotoisin Kiinan suunnalta.

Huonekasveina nämä ruusut toimivat kyllä, vaikka eivät vähätöisimmästä päästä olekaan. Ne viihtyvät kesäisin ulkona ja tykkäävät viileästä talvesta. Tällaisissa oloissa ne kukkivat vain kesäisin. Sakseja käytetään ahkerasti keväisin.