Juurakon talvehdittaminen

Latva-artisokan (Cynara scolymus) viljelyä rajoittaa Suomessa se yksinkertainen tosiasia, että niin perenna kuin se onkin, sen talvehtiminen avomaalla on hyvin kyseenalaista. Routa tuppaa muussaamaan talvehtimista yrittävän juuriston, josta kasvin pitäisi seuraavana vuonna ponkaista ilmoille.

Näin ollen viljelijällä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Hän voi joko kasvattaa latva-artisokkansa yksivuotisena esikasvatuksen vaativana kasvina ja tyytyä melko vaatimattomaan satoon, tai kaivaa yhden (tai useamman) kasvukauden ikäiset juuret ylös joka syksy ja talvehdittaa ne ruukutettuina maakellarin kaltaisissa oloissa.

Jos kyse on suuresta määrästä kasveja, niin tukeva, pari lautaa korkea puulaatikko, joka täytetään lopuksi hiekalla, säästää tilaa ja vaivaa.

Näitten perusmenettelyjen lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että latva-artisokkaa voidaan, kuten muitakin perennoja, lisätä keväällä juurakkoja jakamalla. Siemeniä joudutaan ostamaan vain kerran.

Multa ravistetaan irti latva-artisokkien juurista ennenkuin ne ruukutetaan. Kasvit kannattaa jättää ruukutettuina avomaalle hieman kohmettumaan ennen siirtoa kellariin.

 

 

 

Kun nämä juuristot keväällä istutetaan avomaalle, niin kasveille on täten suotu selvä etumatka verrattuna parin kuukauden ikäisiin siementaimiin, joittenka karaistamista vasta suunnitellaan.

Niin vaivalloiselta kuin tämä syksyinen ruukuttaminen saattaa tuntuakin, niin asiassa ei ole mitään uutta eikä tavatonta. Miekkaliljojen, dahlioitten ja kannojen kanssa touhuaville tämäntyyppinen ’ylimääräinen’ työ on edessä joka syksy.

Työ kyllä palkitaan: talvehtineilla juurakoilla voidaan saavuttaa se, mitä yleensä viljelyohjeissa esitetään mahdolliseksi, nimittäin 6-8 mykerön kasvikohtainen sato.

Kaksi maakellarissa talvensa viettänyttä latva-artisokkaa. Vasemman puoleinen on nostanut päänsä esiin vasta sen jälkeen kun se on tuotu ulos kevääseen, oikeanpuoleinen on työntänyt väritöntä vartta läpi talven.

 

 

 

Siemenestä kasvattaminen

Helmi-maaliskuun vaihteessa kylvetyt ja kesäkuun alussa avomaalle istutetut latva-artisokat pystyvät Etelä-Suomessa kehnonakin kesänä tuottamaan 2-3 naisen nyrkin kokoista syötävää mykeröä.

Latva-artisokat ovat sangen kookkaita kasveja, jotka vaativat tilaa puoli neliömetriä, jotta niitten lehdet eivät varjostaisi toisiaan. Ravinteita kuluu reippaasti, ja suositeltavaa onkin, että istutuskuopat vuorataan kompostilla, jonka jälkeen maata kastellaan lantavedellä (lue: 10% virtsaliuoksella).

Ruohosilppukate tai vastaava on jotakuinkin välttämätön, sillä latva-artisokan vedentarve on huomattava. Jos silppua ei saada aikaiseksi vähintään viiden sentin paksuista kerrosta, niin harkitaan sanomalehden käyttöä silpun alla. Poikkeuksellisen kuivina jaksoina kannatta kuitenkin silpusta huolimatta kastella, ja reippaasti.

Kolme viikkoa vanhat taimet on koulittu maaliskuun loppuun mennessä. Lajike on ’Green globe’

 

 

 

Ruukutetut taimet on tuotu toukokuun keskivaiheilla ulos ilmoja ihmettelemään.

 

 

 

 

Laatikko ruukkuinen on toukokuun lopulla tuotu itse istutuspaikalle. Likainenkin harso päästää sen verran valoa lävitseen, että sen voi jättää kasvien päälle päiväkausiksi.

 

 

 

Touko-kesäkuun vaihteessa on päätetty istuttaa.

 

 

 

 

Istuttamisen jälkeen on maata kasteltu kahdellasadalla litralla lantavettä.

 

 

 

 

Istuttaminen on syytä ajoittaa siten, että kasteltu maa saadaan saman tien ruohosilpun peittoon, jotta kastelusta olisi mahdollisimman paljon hyötyä.

 

 

 

Heinäkuun alussa latva-artisokkien kasvu pääsee kunnolla vauhtiin.

 

 

 

 

Heinä-elokuun vaihteessa ylimpiin lehtihankoihin ilmaantuu pienet kukkanuput.

 

 

 

 

Heinäkuun alkuun mennessä kirvat löytävät latva-artisokat. Niitä esiintyy lehtien ala- ja yläpuolilla ja jopa pitkin runkoa. Kiusallisinta asiassa on se, että niitä kiinnostavat myös mykeröitten kasvuvaiheessa olevat kehtosuomut.

Kasvattaja varautuu siis ruiskuttamaan kerran viikossa kasvinsa 2% mäntysuopaliuoksella, mutta tämän pahemmaksi asiat eivät äidy, ja toisina vuosina päästään huomattavasti vähemmällä. Muita, merkittäviä tuholaisia ei näy, eivätkä ne oikeastaan kirvojen, kirvaemojen ja muurahaisten joukkoon mahtuisikaan. Jokin roti se on tuholaisillakin.

Käsittelemättä jätetty mykerö hyvänä (huonona) kirvavuotena. Kirvoja löytyy alimpien kehtosuomujen alta, ja tämä on ruoanlaiton kannalta erittäin ikävää.

 

 

 

 

 

 

Sadonkorjuu

Latva-artisokat kykenevät tavanomaisena kasvukautena kehittymään syyskuun loppuun saakka. Kyseessä on komea kasvi, jota voidaan kasvattaa vaikkapa vain piruuttaan, vaikka se ei ainakaan ensimmäisenä kasvukautenaan Suomessa ehdikään saattaa kukintansa loppuun saakka, jolloinka sen sukulaisuus ohdakkeitten kanssa kävisi ilmeiseksi.

Kunnon satoon tähtäävä istuttaa tietysti suuremman määrän kasveja, sekä ottaa huomioon, että asiallisen kokoinen mykerö säilyy toista viikkoa jääkaapissa. Tämä on tärkeä muistaa, sillä pienet nuput ilmaantuvat yksittäisen kasvin lehtihankoihin eri aikoihin, eivätkä näin ollen saavuta sopivaa kokoa aivan samanaikaisesti. Jotta koko perheelle saataisiin tiettynä päivänä juhlava alkuruoka, joudutaan siis asiaa hieman suunnittelemaan. Tässä auttaa suuresti se, että päästyään vauhtiin runsas viikko riittää siihen, että mykerö ponnistaa rääpäleestä käyttökelpoiseen kokoon.

Kun kehittyvän mykerön alimpiin kehtosuomuihin ilmaantuu yksikin tumma läiskä, niin latva-artisokka on saavuttanut asteen, jossa se ei enää kelpaa ruoaksi. Sen maku ei tällöin ole varsinaisesti muuttunut, mutta sen pohjaan on tässä vaiheessa kehittynyt siinä määrin karkeita kuituja, ettei näitä pystytä nielemään.

Lokakuun alussa show alkaa olla ohi. Kuva-alan edustan latva-artisokka on selvästi ylikypsä.

 

 

 

 

 

 

Latva-artisokka kypsyy, koosta riippuen 10-15 minuutin suolavedessä keittämisen jälkeen.

Keitetyn latva-artisokan uloimmista kehtosuomuista on hampain riivitty irti niitten pehmeä, syötävä alaosa. Jossakin tämän kuorinnan vaiheessa päädytään sen ’sydämeen’, joka koostuu kehtosuomuista, jotka eivät ole nähneet päivänvaloa. ’Sydän’ voidaan syödä sellaisenaan.

 

Itse pohja voidaan myös leikata esiin ja tämä raaka, litteä kiekko grillata. Mikään ei tietenkään estä valmistamasta sadonkorjuupataa, jossa paloiteltu latva-artisokan pohja ja sydän ovat vain vihanneksia muitten joukossa, mutta latva-artisokan juju käy parhaiten ilmi, kun sen pohja tarjoillaan alkuruokana.

Latva-artisokan peruskäyttöä: Keitetyn mykerön pohja on leikattu esiin ja voisulaa kaadettu sen niskaan.

 

 

 

Latva-artisokka on kasvi, jonka kohdalla kannattaa, kuten parsankin, mennä loppuun saakka, elikkä tarjoilla se lämpimiin voikastikkeisiin kuuluvan Hollandaisen kera. Latva-artisokka on sen väärtti.