Intro ja muu räpätys on poikkeuksellisesti jätetty artikkelin loppuun. Näin päästään suoraan asiaan.
1.Litulaukka, puistolemmikki, keto-orvokki, mesimarja
- Metsäkurjenpolvi, puna-ailakki, kielo, maahumala
- Valkohanhikki, mäkitervakko, ojakellukka, metsäorvokki
- Tarharaunioyrtti, hiirenvirna, niittyleinikki, pelto-orvokki
- Rohtoraunioyrtti, keltamo, hietapitkäpalko, nurmitädyke
- Koiranputki, x-tatar, lehtoakileija, huopakeltano
- Lehtosinilatva, pukinparta, verikurjenpolvi, siankärsämö
- Lehtoukonhattu, keltakurjenmiekka, illakko, musta-apila
- X-ohdake, merikaali, terttualpi, kurjenjalka
Rohtorasti, käenkukka, kannusruoho, ukkomansikka
- Harakankello, päivänkakkara, hopeahanhikki, ketoneilikka
- Kurjenkello, nurmikohokki, ruusuruoho, keltasauramo
- Neidonkieli, kirjopillike, nuokkukohokki, niittyhumala
- Ranta-alpi, peurankello, sikoangervo, metsänätkelmä
- Varsankello, kultapiisku, paimenmatara, lehtohorsma
- Pikkuängelmä, kyläkurjenpolvi, keltamatara, kangasajuruoho
- Lehtoängelmä, ahokeltano, kissankello, alsikeapila
- Maitohorsma, rantatädyke, mäkikuisma, ojakärsämö
- Pohjansinivalvatti, maarianverijuuri, lehtovirmajuuri, metsäapila
- Vuohenputki, jokileinikki, pulskaneilikka, lehtomaitikka
- Mesiangervo, x-ohdake, ruiskukka, kelta-apila
- Rantakukka, pietaryrtti, x-ohdake, saunakukka
- Ukontulikukka, ahdekaunokki, karhunköynnös, karheapillike
- Karvahorsma, jänönapila, kangasmaitikka, aitovirna
- Kenttäorakko, tähkätädyke, karvaskallioinen, pihasaunio
Hankkeen lähtökohta on ollut melko viaton: kerätä maljakkoon luonnonvaraisia, prameasti kukkivia niittyjen ja ketojen perennoja.
Toisin on käynyt, sillä ahneus on vallannut koko projektin. Tämä näkyy selvimmin siinä että joukkoon on esim. kelpuutettu varta vasten Suomeen tuotuja kasveja, jotka katsotaan luonnonvaraisiksi, koska ne ovat kyenneet karkaamaan ympäristöön haastamaan ympäröivää luontoa.
Myös yksivuotisia sekä kukinnoiltaan vaatimattoman puoleisia kasveja on kelpuutettu joukkoon. Vaatimattomilla kukinnoilla ymmärretään tässä kaikki ne kukat, joittenka kauneus paljastuu varmimmin suurennuslasia käyttäen.
Muutaman kasvin kohdalla lajinmääritys ei ole onnistunut. Tämä on puute, muttei varsinainen häpeä, sillä tarkoitus on pikemminkin ollut kartoittaa mitä silmäniloa ylipäänsä luonnosta löytää kuin suorittaa kasvitieteellinen selvitys.
Kasvit esiintyvät siinä aikajärjestyksessä kuin ne on poimittu; ahkeruus on palkittu runsaimmin kesä-heinäkuun vaihteessa.
Useaa kasvia jää kaipaamaan: vehka on jäänyt keräämättä, koska kumisaappaitten on tiedetty vuotavan, isolaukku eksymisen takia, sarjarimpi veneen puutteen takia ja meriasterit on jätetty rauhaan, sillä merenrannalta löytyi niitä vain kolme kappaletta.
Ensimmäisenä keräysvuonna on missattu sen verran monta itsestäänselvää lajia, että keräystä on jatkettu seuraavana vuonna. Kolmea vuotta ei ole asiaan käytetty, vaan raja on vedetty siihen, missä sadan kasvin raja kulkee.
Keräämistä on edesauttanut suuresti se, että näyttäviä perennoja on kerätty alueelta, missä niitä on kaupallisesti joskus viljelty. Tämä selittää sen, miksi joukossa esiintyy useita rauhoitettuja kasveja.
Erikoisen poikkeuksen tästä säännöstä muodostaa lehtomaitikka, joka on lähtenyt mukaan supermarketin parkkipaikan edustalta, pajupensaan alta, minne se on paennut ruohonleikkuuta.
Muutoin on noudatettu lakeja ja asetuksia.
