Bonsai 2.20. Metsämännyn jälkisilmut

”Uudentumisella (regeneraatiolla) tarkoitetaan uusien elinten tai solukkojen kasvamista menetettyjen tai vioittuneiden tilalle.” ….. ”Uudentuminen ja korjautuminen voi tapahtua kolmella eriluontoisella tavalla.” Puutarhurin Kasvioppi/Antero Pankakoski 2003

Ensimmäinen eriluontoinen tapa viittaa kasvien kykyyn tuottaa haavojen peitteeksi uutta solukkoa.

Toinen tapa, jälkisilmu, viittaa elävän solukon valmiuteen tuottaa tarvittaessa kokonaan uusi silmu.

Kolmas tapa, leposilmu, viittaa valmiiseen silmuun, joka ei ole puhjennut, vaan jäänyt kuoren alle. Se saattaa näissä oloissa säilyä toimintakykyisenä vuosia.

Niin jälki- kuin leposilmujakaan ei siis voida nähdä paljain silmin.

Asiassa suttaa harmittavasti se, että leposilmuiksi kutsutaan toisinaan myös puuvartisten kasvien versojen alaosissa esiintyviä silmuja, jotka eivät koskaan puhkea, mutteivät myöskään päädy kaarnan alle.

Mäntyjen kanssa touhuava, joka ei koskaan havaitse puittensa rungoilla ”ylimääräisiä” silmuja, jotka voisivat joutua kaarnan alle odottamaan vuoroaan, päätyy siihen, etteivät männyt tuota leposilmuja, vaan että haavojen läheisyydessä esiin ponnahtavat versot ovat kaikki jälkisilmuista syntyneitä. Tämä sanottuna sillä varauksella, että puhuja ei ole mikrobiologi.

Se, että jälki- ja leposilmun tyypillisin ilmaantumispaikka on poisleikatun verson haava-alueen välitön ympäristö, tarkoittaa, että bonsaiharrastaja pystyy leikkauksin, rajoitetussa määrin, päättämään uusien versojen paikat.

Kuvan geometrisen keskipisteen kohdalla kaksi kahden kasvukauden ikäistä männyn versoa. Männyn runko, josta versot kasvavat, on kolme kertaa vanhempi.

 

 

 

 

 

Männyn, jota halutaan muotoilla tai pienentää järjestämällä sille uusia silmuja, on oltava lihavassa kasvukunnossa ja -vauhdissa.

Keväällä metsästä repäistyn männyn, jonka juuristoa ja latvaa on tylysti leikattu, käy useimmiten kalpaten. Jos sama mänty olisi siirretty kaikkine juurineen suureen laatikkoon tai kohopenkkiin pariksi vuodeksi ennen tylyä typistämistä niin prognoosi olisi täysin erilainen.

Lehtipuita taas voidaan aluksi kohdella töykeämmin.

Metsästä haettu mänty on kasvanut kolme vuotta kohopenkissä. Sen latvaa on keväällä typistetty.

 

 

 

Männyn typistetty latva tarkemmassa syynissä. Kasvukauden aikana ilmaantuneet silmut törröttävät lupaavasti useaan suuntaan. Tästä on hyvä jatkaa.

 

 

 

Vartetun männyn perusrunko saattaa myös innostua versomaan. Vartetuilla hedelmäpuilla, kuten omenalla ja päärynällä, nämä perusrungon maanpäällisen osan tyvivesat ovat sääntö.

Kääpiökasvuinen mäntylajike ’Watereri’ on kylkivartettu tavalliseen mäntyyn useita vuosia aikaisemmin. Eri kasviyksilöiden rajapinta näkyy tummana pystyviivana. Esiin ponnahtaneet kaksi versoa ovat ilmaantuneet varovaisestikin arvioiden neljä vuotta vanhasta perusrungosta.

 

 

 

 

Havupuitten hanakkuus jälkisilmujen tuottamisessa vaihtelee eri lajeilla. Metsäkuusi tuottaa niitä innokkaammin kuin mänty, muttei niin innokkaasti kuin marjakuusi. Kotikataja ei suostu juuri mihinkään.

Kohopenkissä kasvavan kolmihaaraisen metsäkuusen latvan sisäosista löytyy jos minkäikäisiä versoja. Kaikki uudet silmut ja versot ovat ilmestyneet tylyä karsintaa seuranneina kolmena vuonna.

 

 

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn