Nurmikon kasvukunnon määrää kasvualusta. Jos nurmikko on perustettu hiekkaiseen peltoon, johon on sadan vuoden ajan ajettu karjanlantaa, niin pellon ”vanhan voiman” nujertaminen pelkästään nurmikkoa leikkaamalla ei onnistu sadassa vuodessakaan.

Ruohosilpun poiskuljettaminen alueelta vaikuttaa toki ravinnetaseeseen, mutta prosessi on sen verran hidas, että varsinaisella lannoittamisella ei koskaan ole kiirettä.

Leikattu nurmikko kehittää vuosien varrella maanpinnalle silpusta koostuvan huopamaisen kerroksen. ”Lannoittamisella” viitataan tässä yhteydessä siihen, että tämän kerroksen lahoamista voidaan hieman vauhdittaa.

Virtsa

Asiat ovat hyvällä tolalla: ”kerta-annos” virtsaa kymmenen litran kastelukannuun tuottaa  sopivan laihan vesi/virtsa-liuoksen. Liuoksen levittämiseen voidaan käyttää vaikka koko kasvukauden alkupuoli kunhan levitys tapahtuu tasapuolisesti. Tässä auttaa esim. keppi, joka kertoo mille alueelle viimeksi levitettiin virtsaa.

Keltaisen kepin alapäähän on lyöty teräspiikki, jonka varassa keppi pysyy pystyssä.

 

 

 

 

 

 

Virtsa on ensi kädessä typenlähde, vaikka sisältääkin myös kaliumia ja fosforia. Levitettäessä vesi/virtsa-liuosta tuulisella ja aurinkoisella säällä typpeä haihtuu valitettavan paljon.

75-kiloinen nisäkäs on virtsannut nurmikolle. Seuraukset ovat selvästi esillä jo viikon kuluttua. Tällainen roima typen ylilannoitus on vahingollista mille hyvänsä kasville.

 

 

 

 

 

 

Valkoapilat

Useat valmiit nurmikkoseokset sisältävät valkoapilan siemeniä. Kaikki apilat, kuten sukulaisensa palkokasvitkin vähentävät pitkässä juoksussa (typpi) lannoituksen tarvetta.

Mikään ei estä kotipuutarhuria keräämästä itse valkoapiloitten siemeniä.

Valkoapila on korjuukypsä elokuun alussa.

 

 

 

 

Neljä kellertävää siementä on jotakuinkin suurin määrä mitä kotipuutarhuri yleensä löytää yhdestä kuihtuneesta kukasta. Valkoapilan siementen viljely on melko konstikasta puuhaa.

 

 

 

Apilansiementen kylväminen vuosia vanhaan nurmikkoon toimii kyllä, mutta vaadittavat siemenmäärät käyvät kukkarolle. Täsmäkylvö on taloudellisempi menettely.

Ruohomätäs on irrotettu juurineen.

 

 

 

 

Mätäs on laitettu takaisin kuoppaansa nurinpäin, sitä on nyrkillä nuijittu, ja siemenet on kylvetty kesäkuun alussa.

 

 

 

Viisi viikkoa myöhemmin.

 

 

 

 

Apila voidaan tuoda nurmikkoon myös ruukutettuna.

Toukokuun puolella ruukkuihin kylvetyt siemenet ovat itäneet parissa viikossa.

 

 

 

 

Heinäkuussa on päästy istuttamaan.

 

 

 

 

Kaikessa edellä esitetyssä on ollut kyse typestä. Kaikki muut pää- (ja hivenravinteet) löytyvät puun tuhkasta.

Tuhka

Ympärivuotiseen kasvustoon voidaan tuhkaa ripotella kasvukaudellakin, mutta tuhkaa kertyy talven aikana eikä sen varastoimisesta ole erityistä hyötyä. Käytännössä se siis yleensä ripotellaan nurmikolle lopputalvena ja keväällä.

Omenapuitten leikkaajien sopii aloittaa urakkansa levittämällä tuhkaa. Tämä tekee  liikkumisenkin seuraavassa vaiheessa helpommaksi. 

 

 

 

Kuvassa tuhkalla aikaansaatu kulkutie. Kovin paljon ei samasta kohtaa kuitenkaan kannata kulkea, sillä nurmikko ei arvosta keväistä tallaamista.

 

 

 

Katteitten päältä kannattaa sulattaa lumi pois mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta aurinko pääsisi lämmittämään maata.