”Viljelykasvien nimistön” yleisluonnehdinta tiikerikukasta (Tigridia pavonia) kuuluu näin: ”koristekasvina kasvatettava mukulakasvi, ulkona kestävä tai sisällä talvetettava (Mu)”. Hämmennystä saattaa herättää se, että kasvia luonnehditaan maailmalla myös sipulikasviksi.
Kovin syvälle ei kannata vetää hernettä nenäänsä, maallikon sopii ajatella tiikerikukan maanalaisia, syötäviä osia varren pullistuneina alaosina, jotka sattuvat muistuttamaan sipuleita.
Tiikerikukka on kotoisin Meksikosta päin, missä sen mukuloita on aina syöty.
Maalis-huhtikuun vaihteessa kylvetyt tiikerikukan siemenet voidaan ruukuttaa toukokuun alkupuolella. Melko ilmeinen yksisirkkainen kasvi tämä tiikerikukka.
Tiikerikukan siementaimet kehittyvät verrattain verkkaisesti. Kuva kesäkuun keskivaiheilta.
Tiikerikukat eivät kestä täkäläistä talvea. Maakellarisäilytys on siis välttämättömyys.
Kahden vuoden ikäisiä tiikerikukkia.
Tiikerikukat voidaan istuttaa kasvukaudeksi avomaalle tai ruukuttaa joka vuosi hieman isompaan astiaan.
Kolme vuotta vanha ruukutettu tiikerikukka kukkii.
Kuten myös kolme vuotta vanha avomaalle kasvukaudeksi istutettu tiikerikukka.
Tiikerikukan kukat voivat olla punaisia, valkoisia, keltaisia tai näitten yhdistelmiä. Kukkia ilmaantuu harva se päivä heinäkuun toiselta viikolta alkaen. Kukat lakastuvat saman tien.
Meksikossa siemenestä kasvatettu tiikerikukka kukkii jo seuraavana vuonna. Suomessa tämä kestää siis huomattavasti kauemmin.
Mielenkiintoisen tumma mehiläinen on yllätetty tutkimasta terälehtien poimuja.
Tiikerikukka ehtii kypsyttää suurimman osan siemenistään.
Keittiössä
Kun tiikerikukka kukkii, sen mukula on siedettävän kokoinen. Tässä vaiheessa mukuloita voidaan myös varovaisesti jakaa. Tämä kannattaa tosin tehdä vasta seuraavana keväänä.
Kolme vuotta vanhoja tiikerikukan mukuloita.
Samat mukulat paahdettuina. Kevyt kuoriminen suoritetaan vasta lautasella.
Jos meksikolaiselle tarjoaisi (jalo)kastanjoita, hän toteaisi niitten maistuvan tiikerikukan mukuloilta.
