Eri menetelmiä

Salaattiainekset voi hakea kaupasta tai luonnosta. Näitten vaihtoehtojen väliin mahtuu kolmaskin vaihtoehto, nimittäin salaattipuhvettimenettely.

Puhvettimenettelyssä ei käydä kaupassa sen enempää kuin metsälläkään. Puutarhassa, siis asuintalon välittömässä läheisyydessä kasvavan hedelmäpuun tai marjapensaan alta haettavan materiaalin tuoreena säilyminen puutarhassa on samaa luokkaa kuin metsässä kasvavan ja sen hankintahelppous on samaa luokkaa kuin jos oltaisiin käyty kaupassa.

Heinätähtimön, jauhosavikan ja pelto-orvokin hämmästykseksi niitä ei ole häädetty puun alta, vaan kannustettu kukoistamaan. Heinätähtimö on monivuotinen kasvi, muut ovat yksivuotisia. ”Viljelyn” kannalta tämä ei ole ongelma, sillä luonnonvaraiset kasvit hoitavat kyllä lisääntymisensä ilman apua.

Lue loppuun →

Metsällä

Luonnosta kerättävillä, syötäviksi kelpaavilla kasveilla on monta nimeä. Raija Kivinen käyttää kirjassaan ”Villiinny villivihanneksista” nimitystä ’horta’, jolla viitataan Kreetalla, länsimaisen sivistyksen kehdossa ennen kirjoitettua historiaa harrastettuun (ja vielä voimissaan olevaan) tapaan kerätä luonnosta syötäväksi kaikki tähän kelpaava.

Keittiömestari Sami Tallberg käyttää kirjassaan näistä luonnon antimista nimitystä ’villiyrtit’. Tämä saattaa kuullostaa eksoottiselta, ellei muista, että ’yrtti’ viittaa laveasti ottaen niin kunnon noitakasviin kuin itse asiassa mihin hyvänsä komeasti kukkivaan ruohovartiseen kasviin.

Toivo Rautavaaran ”Mihin kasvimme kelpaavat” vuodelta 1942 on milteipä ronski opaskirja, jonka taustalla häämöttää pula-aika, nälkä ja katovuodet. Sana ’kasvi’ on Rautavaaralle synonyymi sanalle ’ruoka’. Näkemyksellä on hyvin vähän yhteistä modernin molekyyligastronomian kanssa

Seitsemän arvokasta ruokakasvia.

Lue loppuun →