Turpeitten varastoelinten, kuten esim. voikukanjuurten hyötäminen talvella lyö versojen kasvattelun sikäli laudalta, että se ei vaadi (keino)valoa, vaan täydellistä pimeyttä. Toisaalta hyötyvät kasvit ovat vaatineet kasvukaudella jonkinasteisia työpanoksia.

Seuraavassa nämä työpanokset on pyritty minimoimaan siten, että hyödettävät kasvit on muitta mutkitta kerätty milloin mistäkin. Aloitettu on tietysti sieltä, missä niitten ei soisi kasvavan.

Voikukanjuuria on moneksi. Poikkeavaa kasvutyyliä ovat tässä aiheuttaneet toistuvat heiluriharan  juurenkatkaisut, joille voikukka on nauranut.

Lue loppuun →

Varsinaisesta viljelykasvista on syytä ottaa kaikki mahdollinen irti. Jos julistaa nokkosen tällaiseksi viljelykasviksi, ei voida tyytyä hienostelemaan keväisessä metsässä vaan täytyy selvittää, montako satoa kasvukaudessa nokkosesta irtoaa.

Tästähän on kyse: Vasemmalla viljelty käyttökelpoinen lehtivihannes, oikealla ei niinkään. Siemenetkään, jotka sinänsä kelpaavat ihmisravinnoksi, eivät ole tässä vaiheessa kypsiä. Kuva on heinäkuulta.

Lue loppuun →

Sveitsiläinen lounas ilmaisulla on melko pieni, mutta itsepäinen käyttäjäkunta. Ilmaisu viittaa Emmental-tyyppisten juustojen maantieteelliseen alkuperään.

Itse konsepti on yksinkertainen. Käsittelyyn sopiva lehtivihannes pilkotaan  ja hiostetaan kattilassa, johon on kaadettu muutama tippa kasviöljyä. Hyvin miedonmakuisten lehtivihannesten kohdalla muistetaan, että osa kasvisöljyistä on niin sanottuja makuöljyjä.

Käsitellystä vihermassasta muodostetaan saarekkeita, joille ripotellaan raastettua emmental-juustoa.

Kaikkien tähän soveltuvien, suomessa luonnonvaraisesti esiintyvien kasvien joukosta on valittu isomaksaruoho sekä rohtorasti. Alkuperäinen resepti puhuu nokkosista.

Lue loppuun →