Bonsaimetsikön kasvattaminen siemenistä, siis kylvämällä siemenet suoraan tarjottimen kaltaiseen ruukkuun, on täysin mahdollista. Menettely on myös yliromanttinen ja melko hankala.

Kätevämpää on metsikön kokoaminen tähän tarkoitukseen kasvatetuista puista. Kasvatuksessa kiinnitetään erityistä huomiota juuristojen litteyteen.

Siemenestä kasvatetut, neljä vuotta avomaalla kasvaneet metsälehmukset on siirretty mahdollisimman matalaan astiaan. Parin vuoden kuluttua osasta muodostetaan metsikkö keraamiseen ruukkuun.

 

 

Eräänlaisena perusruukkuna voidaan pitää korkeapoltossa käynyttä, kivitavarasta valmistettua suklaanruskeaa ruukkua. Tilattaessa näitä netistä kannattaa varmistaa että niitten pohjissa on reiät, sillä tämän tyylisiä ruukkuja käytetään myös ruukkualustoina.

Ruukkujen pohjareiät kannattaa peittää pienisilmäisellä muoviverkolla. Puitten juuret kylläkin sotkeutuvat verkkoon, mutta tästä on jopa etua: kun kolmen vuoden välein leikkaa verkon irti juuristoista, niin tulee poistaneeksi sopivasti juuria.

 

 

Puitten sijoittelussa ruukkuihin noudatetaan yleensä muutamia perussääntöjä:

• Pariton lukumäärä puita on suositeltavampi kuin parillinen.
• Tyhjä tila jommalla kummalla puolen metsikköä puhaltaa henkeä kokonaisuuteen.
• Metsikön reunalla sijaitsevat puut saavat mieluusti kallistua poispäin keskustasta.

Ennen puitten varsinaista ruukuttamista kannattaa harjoitella. Pari litraa hiekkaa ja muutama sopivan kokoinen tikku korvaa luonnoksien kanssa puuhailun.

 

 

 

Metsikön kasvattamisessa on oma jujunsa. Yksittäiset puut kehittyvät niin omilla kuin  toistensakin ehdoilla. Kyse on kokonaisuudesta: yksittäisen puun oksien käsittelyssä huomioidaan myös muut puut. Kasvattaja huomaa melko pian, että metsikkö haluaa kulkea omaa tietään.

Metsikköä kasvattavan rooli poikkeaa siis kutkuttavalla tavalla yksittäisiä puita kasvattavan vastaavasta. Varovaisesti voidaan arvioida, että tämä sopii paremmin toisille kuin toisille.

Yhdeksän vuotta vanhoja vuorijalavia. Ruukussa puut ovat kasvaneet neljä vuotta, ja näin ollen metsikön ns. ruukkuikä on myös neljä vuotta.

 

 

 

Syksyn hehkua.

 

 

 

 

Monen kasvattajan mielestä metsikön talvinen habitus on se varsinainen juttu.

 

 

 

 

Hifistelevä metsikön kasvattaja seuraa metsikkönsä lehtien lahoamista.

 

 

 

 

Metsiköitten puitten juuret kasvavat toistensa lomitse, mutta tämä ei muodostu ongelmaksi, sillä ne saadaan kyllä irti toisistaan, jos tämä osoittautuu välttämättömäksi. Metsiköitä voidaan siis pienentää, laajentaa ja niihin voidaan lisätä eri-ikäisiä puita. Eri lajien puita ei yleensä istuteta samaan ruukkuun, sillä tämä ei kertakaikkiaan tunnu toimivan.

Viiden metsälehmuksen muodostama hieman ikävä metsikkö on madallettu, sillä muuta mielenkiintoista metsiköllä ei ole tarjota kuin sateitten ja kastelun esiinhuuhtelemat tyvet. Uudet versot ovat puhjenneet kasvamaan melkein kymmenen vuoden ikäisistä puista.

 

 

Metsälehmukset on nostettu muurarin uunikauhalla ruukustaan. Maaston muotoileminen voidaan nyt toteuttaa siten, että ruukun pohjalle laitetaan kourallinen multaa. Kun metsikkölevy tämän jälkeen nostetaan takaisin, niin multakourallisen kohdalle muodostuu kumpu. Muoviverkkoa ei tässä tapauksessa ole käytetty.

 

Metsikköjä, joilla on yhteinen juuristo, on melko helppo toteuttaa lajeilla, jotka tekevät juurivesoja. Menettely poikkeaa hieman juurivesojen tavanomaisesta talteenotosta sikäli, että useampi vuosi ehtii vierähtää aloittamisesta ruukuttamiseen.

Yksinäinen juurivesa voidaan keväällä nipsauttaa tumpiksi ja tämän jälkeen antaa tumpin kasvattaa tyvestään uuden verson. Verson madallus johtaa myös siihen, että juuri ärsyyntyy tuottamaan useampia versoja. Kun tätä on jatkettu muutamia vuosia, ja koossa on asiallinen määrä versoja, metsikön yhteys emoonsa katkaistaan. Varminta on jättää metsikkö niille sijoilleen vielä pariksi vuodeksi, jotta sen oma juuristo vahvistuisi.

Punaluumumetsikkö on otettu talteen neljäntenä keväänä. Muutama pyykkipoika pitää järjestystä yllä.

 

 

 

Haapametsikön yhteys emoonsa on katkaistu kolmen vuoden versojen käsittelyn jälkeen. Ajankohta on syksy, ja paakku on jätetty niille sijoilleen talvehtimaan. Seuraavana tai mieluimmin sitä seuraavana keväänä se tullaan nostamaan ruukkuun.

 

 

Useampirunkoisia, yhteisestä juuristoista kasvavia metsiköitä voidaan myös tuottaa puista, jotka eivät luonnostaan tee juurivesoja. Menettely on karkeasti ottaen sama: tähän soveltuva lehtipuu leikataan alas keväällä, ja leikkaus toistetaan keväisin vuodesta toiseen. Kun juuristo on tuottanut tarpeeksi versoja, sitä voidaan ryhtyä madaltamaan. Kaikki tämä on turvallisinta toteuttaa avomaalla.

Kahdeksan vuotias omenapuumetsikkö avomaalla. Puu/metsikkö on kasvanut viisi vuotta avomaalla ja kolme vuotta ruukussa. Metsikkö on lopuksi istutettu takaisin avomaalle reipastumaan, sillä se osoitti merkkejä ikävystymisestä.