Sillastaminen ei ole teknisesti sen vaativampaa kuin varttaminenkaan. Varsinkin latvusvarttamiseen tutustuneilla on asiassa peräti etulyöntiasema, sillä he ovat pakostakin oppineet ajoituksen tärkeyden. Tämän lisäksi he ovat myös harjaantuneet liittämään toisiinsa paksuudeltaan hyvinkin erilaisia versojen osia.   

Sen arvioiminen, missä tapauksissa sillastamiseen kannattaa ryhtyä, on tietysti ensimmäinen askel. Perussääntö on yksinkertainen. Jos jänis taikka myyrä on kalunnut puun perusteellisesti, siis yltympäriinsä, latvusvarttaminen on ainoa keino pelastaa puu. On syytä muistaa toki se, että nuoren puun katkaiseminen keväällä vartekohtansa yläpuolelta johtaa siihen, että katkaisukohdan liepeiltä puhkeaa yksi tai useampi silmu, joista aikaa myöten saadaan muodostettua puulle uusi latva. Tämä lienee suurin syy siihen, miksi sillastukseen ei kovin hanakasti ryhdytä. 

Nuoren omenapuun rungon katkaisusta enemmän täällä.

On myös niin, että harjaantunut, joka kevät varttava puutarhuri yksinkertaisesti vaihtaa ongelmallisen puun tilalle varttamansa puun. Nuorten puitten kanssa vekslaaminen ei ole erityisen työlästä.

Myyrä syö matalalta, maanpinnan korkeudelta, jänis korkeammalta. Myyrä jyrsii pienillä hampaillaan siististi, jänis kaluaa ronskimmin pitkin runkoa.

 

 

 

 

 

Myyrän syöntijälkiä nuoren omenapuun tyvellä. Sillastus ei tässä tapauksessa ole edes mahdollinen.

Seuraavassa tutustutaankin jänisten myyränsuojien yläpuolelle aikaansaamiin vaurioihin.  

 

 

 

 

 

 

 

Omenapuuta on jänisten toimesta pureskeltu sieltä täältä. Asialle ei pidä tehdä yhtään mitään.

 

 

 

 

 

 

 

Puu on siinä määrin kaluttu, ettei voida muuta kuin katkaista puu vauriokohdan alapuolelta, sillä näin ylipitkää sillastusta ei viitsi tehdä. 

 

 

 

 

 

 

 

Vauriot yltävät rungon ympäri. Melko ilmeinen sillastuksen kohde.

 

 

 

 

 

 

 

Rasittavimmat tapaukset ovat niitä, joissa paljaaksi kalutut kohdat muodostavat vaikeasti tulkittavan kuvion, josta on vaikea päätellä, miten kohtalokkaita vauriot oikeastaan ovat.

Sillastamiseen vaikuttavat siis sekä vauriokohdan laajuus että sijainti. Seuraavassa sillastetaan omenapuita. Ei ole mitään erityistä syytä, miksei menettely toimisi millä hyvänsä muulla lehtipuulla.

 

Ja asiaan

Seuraavassa on ”siltoina” käytetty vuosiversoja, jotka on leikattu ’Katriina’-nimisestä omenapuusta. Puuta on edellisenä keväänä leikattu tylymmänpuoleisesti, josta on seurannut, että seuraavana keväänä käytettävissä olevien vuosiversojen pituus on ylittänyt puolen metrin. 

Sillastus aloitetaan tekemällä kaksi t-kirjaimen muotoista viiltoa sillastettavan puun runkoon. Ylempi ”t” on väärinpäin, alempi oikeinpäin. Siltoina käytettävien versojen ylä- ja alapäihin tehdään samanlaiset tuuman pituiset viillot kuin tavanomaisten liitevarrennoksienkin yhteydessä.

Sillalla kuuluu olla sen verran pituutta, että se paikoilleen asettamisen jälkeen jää jännitteeseen. Sillan pitää siis pysyä tukevasti paikoillaan ennen teippausta. 

 

 

 

 

 

Kaarnanirrottaja työssään. Kuvassa ylempi viilto.

 

 

 

 

 

Siltojen alapäät näyttävät ennen teippausta tämän näköisiltä.

 

 

 

 

 

Vuotta myöhemmin siltojen alapäät antavat lopullisesti teipeille kyytiä. Kuvassa myös jäänteitä haavanhoitoaineesta, jota on käytetty varsinaisen vahan sijaan.

Asiassa käy vääjäämättä niin, että sillan silmut puhkeavat ainakin ensimmäisenä kasvukautenaan. Tämä ei ole vaarallista, mutta ylenpalttista versonkasvua ei voida sallia. Lopputulos olisi hyvin muotopuolinen puu.

 

 

 

 

 

 

 

Sillan ylin silmu on riistäytymässä käsistä. Viimeistään tässä vaiheessa verso nipsaistaan pois.

Katsotaan vielä pari kuvaa.

 

 

 

 

 

 

 

Vuonna 2016 sillastettu ’Brödtorpin syys’. 

 

 

 

 

 

 

 

Sama puu vuonna 2017.

Tähän asti on lähinnä ollut puhetta puista, joita on sillastettu, jotta niitten latvukset ylipäänsä pystyisivät jatkamaan kasvuaan. Sillastamiseen voidaan kuitenkin ryhtyä siinäkin tapauksessa, etteivät jänisten aikaansaannokset ole elämää uhkaavia. Näissä tapauksissa oletetaan sillastamisen edistävän varsinaisen rungon eheytymistä merkittävässä määrin. Näin asiassa varmaan käykin.

 

 

 

 

 

 

 

Epämääräisesti kaluttua ’Petteriä’ on varmuuden vuoksi edellisenä keväänä avitettu sillastuksella.

 

 

 

 

 

 

 

Nuori ’Linnan omena’ on sillastettu, koska on haluttu varmistaa, ettei oksien vaakasuoraan taivuttamiseen käytetty aika menisi täysin hukkaan.  

Sillastetun puun prognoosi on mielenkiintoinen. Alkuperäisen rungon osa, jonka sillastaminen ”ohittaa”, ei kasva eikä kehity, vaan happanee pois. Tämä rungonpätkä tullaan siis poistamaan vuosien kuluttua, kunhan sillan tukevuus tämän sallii. Aika vänkää.