Pistokkaat 5.30. Hiekka/Turvehiekka/Turve

Pistokkaita pistetään perinteisesti seoksiin, jotka koostuvat hiekasta ja turpeesta. Seossuhde on puolet hiekkaa ja puolet turvetta. Kyse on tilavuusmitoista.  

Turpeet jaetaan maatumisasteensa perusteella eri ryhmiin. ”Vaalea” turve on suon pintaosista peräisin olevaa melko maatumatonta, ”tikkuista” turvetta. ”Tumma” on maatuneempaa ja ”pehmeämpää”. Pistäjän ei tarvitse vaivata päätään tällä, sillä molemmat kelpaavat vallan mainiosti pistämiseen. Molemmat sisältävät sattumia, joita joudutaan joko nyppäämään kompostiin tai repimään käsin pienemmiksi palasiksi. 

 

 

 

 

 

”Luonnonturve”, jota seuraavassa käytetään, tarkoittaa tietysti turvetta, johon ei ole lisätty kalkkia eikä ravinteita.   Lue loppuun

Eräskin omenalajike

Omenalajikkeet ovat pääsääntöisesti siemenkylvöstä syntyneitä. Jalostustyössä voidaan harrastaa joko ”massavalintaa”, siis kylvää valtavia määriä vapaasti pölyttyneitä siemeniä, tai keskittyä risteyttämään kaksi mielenkiintoista lajiketta. Seuraavassa toimitaan viimeksi mainitulla tavalla.

Lajikkeet, jotka on päätetty risteyttää, ovat ’Kavlås’ ja ’Sariola’. Asiassa on perusjekku: ’Sariolan’ siitepöly on täysin kelvotonta, eikä puu pysty näin ollen pölyttämään itseään sen enempää kuin muitakaan omenapuita. Tästä taas seuraa, ettei ’Sariolan’ kukkien luotteja tarvitse nyppiä irti.

Fiinisti ilmaistuna ’Sariolan’ kukkia ei tarvitse emaskuloida, sillä lajike on itsesteriili. Muitten puitten sekaantuminen asiaan estetään pölytyspussilla. Päästään asiaan:

 

 

 

 

 

 

 

Pölytyspussilla varustettu ’Sariola’. Skannattu dia.

Lue loppuun

Päärynä- ja omenapuitten itsepölytyksestä

Aloittaa sopii vanhalla viisaudella: mitä monipuolisempi ristipölytys, sen suurempi kilomääräinen kokonaissato. Merkittävää on myös se, että yksittäisten hedelmien laatu on lähtökohtaisesti aina parempi, kun asialla on ollut useampi pölyttäjä.

Kasvatetut päärynä- ja omenapuut voidaan jakaa kolmeen ryhmään, mitä itsepölytyskykyyn tulee.

Ensimmäisen ryhmän muodostavat puut, jotka tuottavat säällisiä satoja ilman minkäänlaista ristipölytystä. Ryhmä on hyvin pieni.

Toisen ryhmän muodostavat puut, jotka selvästi hyötyvät ristipölytyksestä, mutta joiden oksilta löytyy toisinaan itsepölyttyneitäkin hedelmiä. Valtaosa päärynä- ja omenapuista kuuluu tähän ryhmään.

Kolmannen ryhmän muodostavat tietysti puut, jotka eivät tuota minkäänlaista satoa ilman naapuriapua. Ryhmä on hyvin pieni.   

Itsepölyttyneet hedelmät voidaan tunnistaa jo siitä, että niiden siementen kehitys on jäänyt puolitiehen. Itämiskykyinen siemen on pullean komia. 

Katsotaanpa.

 

 

 

 

 

Kaksi ’Elokuun päärynää’. Ylempi viipalesikermä paljastaa pienikokoisen päärynän tasalaatuisen koostumuksen. Esillä ei ole yritystäkään tuottaa siemeniä. Alempi, viipaloitu päärynä on selvästi pölyttynyt.

Lue loppuun