Eksoottiset ruokamukulat. Yacon

Yacon (Smallanthus sonchifolius, toisinaan myös: Polymnia edulis) on maailmalla vasta viime vuosikymmeninä yleistynyt viljelykasvi. Näihin aikoihin asti sen hyödyntäminen on rajoittunut sen alkuperäisille esiintymisalueille Etelä-Amerikan länsiosissa. Kyseessä on jälleen kerran Andien rinteet.

Suomessa, kuten ylipäänsä EU:n aluella yaconin myynti elintarvikkeeksi ei käy päinsä. Kasvilla ei ole tunnettua käyttöhistoriaa EU:ssa, joten kyseessä on uuselintarvike, jonka kaupan pitäminen vaatii uuselintarvikeasetuksen mukaisen luvan.

Tämä oli siis tilanne vuonna 2017.

”Viljelykasvien nimistö” (julkaisuvuosi 2017) ei tunne koko kasvia. Tämäkin kertoo jotain.

 

 

 

 

 

Kaksi pientä yaconia ovat saapuneet toukokuun keskivaiheilla, ja ne on ruukutettu saman tien isompiin ruukkuihin.

Lue loppuun

Eksoottiset ruokamukulat. Daalia

Peruna, tomaatti ja daalia ovat kolme Keski-Amerikasta muinoin Eurooppaan tuotua lupaavaa ruokakasvia. Daalian kohdalla käyttötarkoitusta on sittemmin tarkistettu.

Seinästä voidaan repäistä seuraava olettama: jos kaniinit söivät koekenttien kaikki kasvit jättäen rauhaan vain perunat ja tomaatit, joiden lehdet ovat hyvin myrkyllisiä, niin tältä osin peli näyttäisi melko selvältä. Viljelyvarmuus kuuluu ratkaiseviin tekijöihin ruokakasvia valittaessa.

Daalioitten taksonominen määrittely on koetellut kasvitieteilijöitten hermoja. Instrumentteja, joilla avata kasvien polveutumisen saloja, ei kerta kaikkiaan ollut käytettävissä kolmesataa vuotta sitten. Tässä käsitelty ”perusdaalia”, Dahlia coccinea, onkin kasvi, jolla on tusinoittain merkityksettömiksi vanhentuneita tieteellisiä nimiä.

Seuraavassa selvitetään, saadaanko keväällä esikasvatetuista daalioista satoa jo ensimmäisenä vuonna. Jos näin osoittautuu olevan, niin daalia on tässä rajatussa mielessä kätevämpi kasvi kuin peruna. Molempien kasvien mukulat joudutaan säilyttämään talven yli viileässä.

 

 

 

 

 

Siemenpussukan teksti lupaa ”villiä muotoa”. Ilmaisu ”luonnonkantaa” lienee osuvampi käännös.

Lue loppuun

Juurimatto ja kasvilava

Varsinaisen juurimaton (juuriestematon) tunnistaa jo painosta, joka on kaksinkertainen verrattuna muihin maanrakennuskankaisiin. Useimmiten polypropeenista valmistettu kangas on lämpökäsitelty. Kankaasta läpi pyrkivä juuri ei pysty venyttämään kudelman rakennetta, jonka lämpökäsittely on kangistanut.

Juurimatto onkin hyvin jäykkää käsitellä.

Jos nitojaa ei löytynyt, käytetään mahdollisimman pieniä nauloja. Nurkissa tämä on välttämätöntä, sillä näissä joudutaan taittamaan kangasta useaankin kertaan. Aukkoja ei voi kankaaseen leikata.

Ainoa varmasti toimiva tapa vähentää juurimaton hävikkiä on mitoittaa itse kasvilavat siten, että hukkapaloja syntyy mahdollisimman vähän. Ylijääneitä paloja voidaan kyllä yrittää limittää, mutta vain siten, että liitoksen taitekerroksia on runsaasti. Liitosten toimivuudestakaan ei ole varsinaisesti takeita.

 

 

 

 

 

 

 

Juurimatto on asennettu paikalleen.

Lue loppuun