Pukinparta (Tragopogon pratensis) on kaksivuotinen kasvi. Tämä on kasvin hyödyntämisen olennainen lähtökohta.

 

 

 

 

 

Yllä: kaksivuotias kukkinut kasvi. Alla: yksivuotias kukkimaton kasvi, joka kelpaa sellaisenaan salaattiin.

 

 

 

 

 

Yksivuotiaan pukinparran lehdet vaativat pientä pureskelua. Öljypitoinen salaattikastike on siis paikallaan. 

 

 

 

 

 

Pakollinen kukkakuva.

Yksivuotisten pukinpartojen lehtien maussa vivahtaa hillitty pähkinä. Kuitua piisaa.

Asia ei jää tähän, sillä myös kaksivuotias pukinparta tarjoaa murkinaa. Kyseessä on kukkasilmut, joiden maussa myös vivahtaa pähkinä.

Ensiksi katsotaan pelkät kukkasilmut.

 

 

 

 

 

Kas näin.

Seuraavaksi otetaan huomioon, että kukkasilmuja voidaan myös kerätä ennen kuin ne ovat ”valmiita”. Asia näyttäytyy silloin tässä valossa:

 

 

 

 

 

Että näin. 

Entäpä jos pukinpartaa estetään kukkimasta nipsaisemalla johdonmukaisesti ja päivästä toiseen kukkasilmut? Tällöin huomataan, että pukinpartaparka ryhtyy tuottamaan kukkasilmuja todella innokkaasti. Lopputulos näyttääkin tältä:

 

 

 

 

 

 

 

Kaksivuotias bonsaipukinparta on kuvattu elokuun ensimmäisellä viikolla. Kukkasilmuja on saatu talteen useita kymmeniä.

Jos siis metsäpuutarhan tietyssä kolkassa kasvaa jokunen tusina pukinpartoja, jokapäiväiseen salaattiin saadaan kyllä kerättyä pieni kourallinen sattumia.

Pukinparran juuren hyödyntämiseen on paneuduttu täällä.