(Iso)nokkonen (Urtica dioica) kasvaa alkuperäisenä kaikkialla Suomessa. Tarkkaan ottaen kyse on kahdesta alalajista, eteläisemmästä etelännokkosesta (U. dioica ssp.dioica) sekä pohjoisemmasta pohjannokkosesta (U. dioica ssp. sondenii).
Tältä näyttää nokkoskasvusto, josta on armotta kerätty terveellistä ruokaa pitkin kasvukautta. Kuva on lokakuun ensimmäiseltä viikolta.
Nokkosen proteiinipitoisuus vetää vertoja porkkanan vastaavalle.
Nokkoset ovat kaksikotisia kasveja, joten vain joka toinen kasvi tuottaa siemeniä. Nämäkin ovat proteinirikkaita.
Huomattavasti hennompi, sekä yksivuotinen että yksikotinen rautanokkonen (U. urens), kelpaa myös ruokalistalle. Kasvi on muinaistulokas, joka hyötyi suuresti siitä, että elikot ennen vanhaan viettivät mahdollisimman paljon aikaa ulkosalla. Nykyään rautanokkonen on taantumaan päin.
Rautanokkosia in situ.
Vasemmalla nokkosen lehtiä, oikealla rautanokkosen.
Rautanokkosta kannattaa vain höyryttää pikaisesti, sillä sen maku on nokkosta miedompi.
