Ellei seuraavassa muuta saavutettaisikaan, niin on ainakin valotettu pistokaslisääjän ajatuksenjuoksua.

Lähtökohta on ollut seuraava: pieni kourallinen tietyn kirkon liepeiltä kerättyjä (lehto)saarnen (Fraxinus excelsior) siemeniä on toimitettu Kirkkonummelle. Odotettavissa on, etteivät ne idä seuraavana keväänä, vaan sitä seuraavana. Tällainen on saarnien tapa, johon tosin voidaan vaikuttaa lämpö- ja kylmäkäsittelyillä. Tähän ei kuitenkaan ole ryhdytty, vaan saarnen siemenet on kylvetty samantien, astia on varustettu nimilapulla ja unohdettu viherhuoneeseen. Kunhan muistaa kastella niitä puolentoista vuoden kuluttua maaliskuussa, niin ne kyllä itävät.

Pieniä saarnia viherhuoneessa keväällä 2013.

 

 

 

 

Samat saarnet syksyllä rikkaruohojen poiston jälkeen. Saarnet siirtyvät tästä talveksi viherhuoneeseen.

 

 

 

Pienet siementaimet on seuraavana vuonna toimitettu toimeksiantajalle. Yksi on jäänyt  Kirkkonummelle pyörimään jalkoihin. Varsinaiseen asiaan päästään, kun muistetaan, että saarni kuuluu kasveihin, joitten kohdalla pistokaslisäys ei näyttäisi puutarhakirjallisuuden valossa olevan edes mahdollista.

Paatunut pistäjä näkee tässä haasteen.

Pistämistekniikoita ja niitten yhdistelmiä on useita, mutta hankaliksi tiedettyjen tapauksien kohdalla kannattaa harjoitukset aloittaa pistämällä ne keväällä pohjalämmöllä varustettuun laatikkoon.

Kun tämän lisäksi käyttää mahdollisimman nuorta materiaalia, niin voidaan sanoa perusasioitten olevan kunnossa.

Pistämisajankohdaksi on valittu hetki, jolloin pistettäväksi aiotun verson latvan silmut ovat selvästi alkaneet turpoamaan. Saarni on viettänyt talven viherhuoneessa, mikä helpottaa silmujen havainnointia.

Varsinaista pistämistä on edeltänyt lämminvesikäsittely. Pistokas on upotettu kahdeksikymmeneksi minuutiksi veteen, jonka lämpötila on 40 astetta. Pistokaspiireissä tätä kutsutaan sokkiterapiaksi, ja siitä tiedetään olevan mitattavissa olevaa hyötyä pistettäessä puutuneita pistokkaita.

”Hormoneja” ei ole käytetty, sillä ne eivät ole ratkaisevassa asemassa.

Pistokkaan alapää on leikattu hyvin viistoksi.

Hyvinhän tässä käy.

Elokuu. Kesän mittaan kehittynyt juuristo on toispuoleinen. Pistokkaan alapään viistouden ei voida väittää edistäneen asioita.

 

 

 

Sama elokuu. Pistokkaalla on juuret ja emo on kasvattanut uuden latvan.

 

 

 

 

 

 

Pistokkaat kasvavat juurtuessaan joko rehvakkaasti tai tyytyvät tuottamaan vain sen verran uutta versoa tai ”tilaa”, minkä muutama talvisilmu tarvitsee. Silmin nähden on näin, vaikka kuvaus onkin hyvin kaukana kasvitieteellisestä analyysistä.

Saarni kuuluu selvästi siihen ryhmään, joka tuottaa ensimmäisenä vuotena vain sen verran uutta versoa/talvisilmuja, että sillä on millä mällätä seuraavana keväänä.