Avomaan viljelijälle, jonka tavoitteena on täyttää kellarinsa talveksi juureksilla, komposti on joko suljetussa tai avokompostissa valmistettua maanparannusainetta. Ei siis lannoitetta, eikä multaa, vaan hirmuinen määrä mikrobeja sekä näitten ruokaa samassa paketissa.
Levittäessään tämän massan keväällä maahan, jossa kevätkosteus vielä viipyy, hän usuttaa terhakoita bakteereja pilkkomaan palstansa maassa lojuvia viime vuoden naatteja, juurenpätkiä ja hengettömiä rikkaruohoja.
Kaukaa viisaana hän on syksyllä levittänyt pinnan peitoksi puitten lehtiä, ruohosilppua ja vastaavaa, mitä nyt välittömästä ympäristöstä on helposti irronnut.
Käännettyään keväällä kasvimaansa kerran tai kaksi, ja maan saavutettua yli 10 asteen lämpötilan, hän kylvää porkkanansa.
Kompostimullan tekijä toimii toisin. Hänen tavoitteensa on riittävä määrä mahdollisimman korkealaatuista sekä täysin ilmaista multaa, jonka on oltava käytettävissä keväällä, jolloin ruukutukset ovat ajankohtaisia.
Siinä, missä avomaanviljelijä noudattaa kompostoinnissaan yhden vuoden kiertoa, kompostimullan tekijä saattaa käyttää multansa valmistamiseen useitakin vuosia. Hän noudattaa mullan valmistuksessa samaa toimintamallia, jota toistaa vuodesta toiseen.
Montako vuotta tietyn multaerän valmistumiseen kuluu, ei siis merkitse mitään, sillä multaa valmistuu joka tapauksessa joka kevät. Tässä suhteessa hän toimii toisin kuin avomaaviljelijä, joka yleensä elää vuodesta toiseen kädestä suuhun.
Avomaaviljelijä sekoittaa kompostiinsa hyvin pieniä määriä multaa, multakompostoija suuria määriä.
Huhtikuun alkupuoli. Asioita voidaan edistää poistamalla lumi kompostin päältä ja välittömästä ympäristöstä.
Toukokuun alkupuoli. Suurin osa mullasta on käytetty ruukutuksiin, loput on varastoitu vahvoihin muovisäkkeihin. Sen verran säkeistä löytyy happea, että kompostoitumisen voidaan sanoa jatkuvan säkeissä.
Toukokuun loppupuoli. Tyhjennettyyn kehikkoon on lapioitu viereisestä kehikosta edellisenä vuonna siihen koottu materiaali.
Kesäkuun alkupuoli. Uuden keon kokoaminen viereiseen kehikkoon on alkanut.
Avomaaviljelijä saattaa kääntää kompostiaan. Tämä nopeuttaa kompostoitumista varsinkin siinä tapauksessa, että kompostin nurkkiin on jäänyt liian kuivia tai liian kosteita alueita. Kääntäminen myös nostaa kompostin lämpötilaa ja aiheuttaa jossain määrin typpihävikkiä.
Mullantekijä ei myllää kompostiaan, sillä hänen keossaan kosteus säilyy tasaisempana. Tästä pitävät huolen multaerät, jotka on sekaan lisätty. Kompostimulta, joka sisältää multaa, sisältää myös kiviainesta eri muodoissa ja olisikin työläämpi kääntää.
Mullanvalmistuskierto, jota tässä kuvaillaan, pitää sisällään kaksi talvea, jona materiaali jäätyy täysin tönköksi. Jäätymistä seuraava sulaminen aiheuttaa mekaanista hajoamista, mikä tekee kääntämisen itse asiassa turhaksi.
Avomaakompostoijan ja multakompostoijan välisiä eroja voidaan pitää sikäli keinotekoisina, että avomaaviljelijä pystyy helposti valmistamaan multaa sekoittamalla karkeata hiekkaa kompostimassaansa, ja vastaavasti mikään ei estä multakompostoijaa levittämästä ruukutusmullaksi soveltuvaa tuotettaan avomaalle.
Lain edessä mullanvalmistaja ja avomaaviljelijä ovat samanarvoisia. Taajamissa asetukset vaativat lähes poikkeuksetta käyttämään ruokajätteiden esikompostoinnissa suljettua astiaa. Varsinkin lämpöeristetyssä säiliössä muutama kuukausi riittää siihen että perunankuoret, kahvinporot sekä hedelmänkuoret muuttuvat tunnistamattomaksi mössöksi, joka ei kiinnosta ns. haittaeläimiä.
Mullantekijä kerää kehikkojensa luo yhtä sun toista, jolla peittää sinne tuotua esikompostoitua materiaalia.
Kiusallisen hyvin koossa pysyvää kasvimateriaalia kuten ruohotuppaita juurineen kannattaa säilöä muutamiksi kuukausiksi jätesäkkeihin, joissa hajoaminen pääsee alkuun. Säkkeihin kannattaa pirskotella vettä.
Kompostimullan olennaiset ravinnelähteet: ruokajätteet, virtsa sekä tuhka. Tuhkan käytössä noudatetaan malttia. Sen käyttöä voidaan verrata ruoan maustamiseen.
Kerralla valmistetaan vähintään kuutiometri multaa. Tämän kokoisessa keossa säilyy sisäosien lämpö pieneliöille suotuisana alkutalveen saakka. Kehikon laidoilla on kolme tehtävää: sen lisäksi että ne edistävät lämpötaloutta ja hillitsevät haihduntaa, ne pitävät paikat järjestyksessä.
Esiin pomppaavat rikat käännetään syvempään.
Pressuakin voidaan käyttää rikkaruohojen hillitsemiseen.
Koska mullantekijän sen enempää menetelmät kuin tarveaineetkaan eivät vaihtele, niin valmiin mullan ominaisuudetkaan eivät vaihtele vuodesta toiseen. Mullantekijä saattaa siis lähettää multansa analysoitavaksi minä vuonna hyvänsä, tulokset kattavat tulevatkin vuodet.
Yksinkertaisempi tapa selvittää itsetehdyn mullan laatua on verrata samojen kasvien käyttäytymistä itsetehdyssä ja kaupasta ostetussa multaseoksessa.
Silmiinpistävin ero ostetun ja itsetehdyn ruukutusmullan välillä on se, että itsetehdyn mullan pinnalle pomppaa esiin enemmän siemenrikkoja kuin kaupan mullasta.
Mullantekijä pitää tätä hyvänä merkkinä.
Kompostimullan tekijä ottaa hyödyn irti lieroista. Alunperin nämä saapuvat kompostiin pääasiassa munina, joita löytyy kompostiin lisätyistä multaeristä.
Myöhemmässä vaiheessa näistä munista kuoriutuvat lierot kotiutuvat täysin. Aikuiset lierot eivät pidä radikaaleista maisemanmuutoksista ja jos niitä tuodaan aikuisina kompostiin, ne saattavat näreissään jopa saman tien häippäistä.
Valmistuvan mullan keväinen lapioiminen kehikosta toiseen ei kompostissa kuoriutuneita lieroja haittaa, sillä talven tullen ne ovat etsiytyneet multakompostin alempiin osiin, jossa horrostavat, toisinaan hieman kohmeisina.
Koska mullansiirto tapahtuu mahdollisimman aikaisin keväällä, lierot eivät välttämättä edes huomaa kun multaerä, jota ovat viime kesänä käsitelleet vaihtuu hieman raaemmaksi tavaraksi, johon on hyvä nousta jatkamaan töitä. Kehikkoa ei siis kannata koskaan tyhjentää pohjia myöten.
Ruukkuun menevästä mullasta ei siis löydy juurikaan lieroja. Ruukussa mahdollisesti kuoriutunut liero huomaa talven tullen, että jotain on pielessä ja karkaa useimmiten ruukun pohjareijistä hakeutumaan talvehtimispaikkaan. Liikennettä toiseen suuntaan on vaikea kuvitella.
Kasvukaudella lierot löytyvät pääasiassa kompostin ylemmissä kerroksissa, jossa tehtävää on eniten. Kastemadon vonkaleita ei koskaan näe, sillä elämä kompostissa on niille aivan liian hektistä eikä suosi syvien, pystysuuntaisten ja pitkäaikaisten onkaloitten tekoa.
Kuuluisa C/N- suhde, johon kompostoitaessa pyritään, toteutuu jo yksittäisessä laskiämpärissä : 24 osaa hiiltä (C) ja 1 osa typpeä (N). Sama suhde löytyy tuoreesta ruohonkorresta ja vihreästä lehdestä. Kovin yllättävää tämä ei ole, sillä sen minkä biosfääri tuottaa, sen se myös kierrättää.
Kompostoija ei voi siis epäonnistua.
Kaikki mikä joskus on elänyt, kelpaa kompostiin, samaten kuin elämän sivutuotteet.
Kompostoijan tehtäväksi jää katsoa että tämä elänyt tavara on tarpeeksi pieneksi pilkottua ja mahdollisimman monipuolista.
Tämän sisäistäneet laittavat laskiämpäriin niin koirankarvat, hiuksia kuin kynsien leikkuujätteet. Veriset tupot ja räkäiset paperinenäliinat kuuluvat samaan ryhmään.
Edellämainitut ainesosat eivät kasvata kompostimultakekoa mitenkään merkittävästi, mutta niitten talteenotto alleviivaa sitä, että multakompostoija on oivaltanut, mitä oikeastaan on tekemässä.
Kompostiin kannattaa lisätä pari kertaa kasvukaudessa suurikokoisia ruohovartisia kasveja, joitten siemenet eivät vielä ole kypsyneet.
Nurmisilppu ajaa saman asian, mutta on tarkkaan ottaen liian arvokasta käytettäväksi näin.
Kompostoijalla on halvat huvit. Kuvassa T-paidan etumus, joka on laitettu vuodeksi kompostiin. Tulos osoittaa oikeaksi epäilyn, että paita ei tarkkaan ottaen ollut 100% puuvillaa, sillä jäljelle on jäänyt kauluksen keinokuituinen ommel. Oranssi naru on auttanut kangaskappaleen paikantamisessa.
Mullan käsittely
Siinä vaiheessa, kun ruukuttaja tarvitsee keväällä multaa, saattaa kaikki taivasalla olla vielä täysin jäässä.
Ripaus tuhkaa maaliskuussa valmiin kompostin pinnalla sulattaa lumenrippeitä.
Huhtikuussa saadaan valmiin kompostin pinnalta rapsutettua päivittäin tavaraa talteen.
Pieniä jäisiä möykköjä voidaan käsitellä pienellä vasaralla. Loppusilaukseen voidaan käyttää lämmintä vettä.
Rutinoitunut ruukuttaja varautuu kuitenkin Suomen kevääseen lapioimalla multakompostia syksyllä säkkeihin ja varastoimalla nämä johonkin, jossa eivät jäädy alustaansa kiinni. Säkit voidaan tuoda huoneenlämpöön sulamaan milloin hyvänsä.
Säkkiin ollaan lapioimassa seuraavan vuoden keväällä tarvittavaa multaa. Taustalla siististi koivunlehtien peitossa seuraavan vuoden puolivalmis multakomposti.
Multaa on hyvä käsitellä mekaanisesti ennen ruukuttajaisia, sillä esim. savimöykyt on syytä hajottaa mahdollisimman pieniin osiin. Männynkävyt viedään takaisin kompostoitumaan pitemmälle.
Roisiltahan tämä tässä vaiheessa saattaa näyttää, mutta…
…kompostimultaa kuuluu sekoittaa saavissa laastilapiolla ennen käyttöönottoa.
Mitä pienempi ruukku, sitä hienorakeisemmaksi kannattaa multakomposti käsitellä.
Kämmenten välissä hierottua multaa, johon on lisätty ylimääräinen annos karkeata hiekkaa.
Vajaa kymmenen litran ruukkuu, jonka pohjalle on jätetty melko karkeitakin kuituja. Tällaiseen ruukkuun istutettava kasvi on sen verran kookas, ettei tällaisista pikkusattumista piittaa.
Suurempia eriä multakompostia voidaan sihdata käyttäen puukehikkoa, jonka yläosassa teräsverkko. Tasakärkinen betonilapio on tässä oiva työkalu. Tavara, mikä ei suostu menemään siivilän läpi, viedään takaisin kompostoitumaan lisää.
Lopuksi sikermä kotitalousjätemullan käyttökohteita.
Omenapuuvartteitten ruukutus.
Ruukussa kasvava runkotomaatti.
Oratuomen talteenotettuja juurivesoja.
Tähkävaahteran edellisenä vuonna itäneet siemenvesat ovat talvehtineet lumen alla.
Pereskiopsis-kaktuksen multa on reilusti laimennettu hiekalla.
Edellisenä kesänä pistettyjen neidonhiuspuitten pistokkaiden ruukutus keväällä.
Muutama amppeleissa kasvava huonekasvi.