Varttamalla juurivesoja tuottavia puita perusrungoille, jotka eivät tuota juurivesoja, saadaan aikaiseksi puita, jotka elävät ”vain aikansa”. Lähiympäristöön ei ilmaannu geneettisiä kopioita alkuperäisistä puista.
Kotipuutarhurin on siis syytä olla selvillä siitä, onko hänen puunsa vartettu vai ei.
Asia selviää puuhun kiinnitetystä nimilapusta, näin määrää asetukset.
Tässä artikkelissa keskitytään Prunus-suvun hapankirsikoihin ja luumuihin.
Huomautettakoon kuitenkin tässä vaiheessa, että imeläkirsikat eivätkä myöskään ne perusrungot, joille nämä imeläkirsikat on vartettu, tuota juurikaan juurivesoja. Asia voidaan myös muotoilla siten, että imeläkirsikat tuottavat kyllä juurivesoja, mutta hyvin säästeliäästi ja hyvin myöhään.
Omajuuriset hapankirsikat ja luumut pystyvät, rauhaan jätettyinä, luomaan pienimuotoisia, lehtipuuvaltaisia alueita, joita tässä yhteydessä kutsutaan ”lehdoiksi”.
Kaikki mitä seuraavassa lausutaan luumupuista, pätee myös kriikunoitten kohdalla. Kaikki mitä seuraavassa lausutaan hapankirsikoista, pätee myös kaikkiin samantyyppisiin kirsikoihin, joita Euraasiassa päin piisaa yllin kyllin. Joitakin näistä lähinnä koristekasveina kasvatetuista lajeista löytyy Suomestakin.
Omajuurisista puista käytetään myös nimitystä ”jalojuurinen”.
Katsotaanpa:
Vanhan kartanon liepeiltä talteen otettu hapankirsikka, joka ei tiettävästi ole mitään erityistä lajiketta, on selvästi finaalissa. Huomio kiinnittyy sen lähiympäristöön ilmaantuneisiin juurivesoihin.
Tyypillinen näky kulttuurimaisemassa: ties miten pitkään paikalla sinnitellyt hapankirsikka. Esillä useampi ”sukupolvi”.
Omajuuriset luumutkin osaavat. Kuvassa punaluumun juurivesoja.
Aivan kaikki hapankirsikan tyveltä esiin nousevat puitten alut eivät kuitenkaan ole juurivesoja.
Hapankirsikan tyveltä karikkeen seasta on noussut pieni hapankirsikan taimi, jolla on sirkkalehdet. Juurivesoilla ei ole sirkkalehtiä, joten kyseessä on siementaimi.
Hapankirsikka- ja luumulehdot syntyvät tyypillisesti vahingossa ja ajan kanssa. Näitä voidaan tietysti varta vasten perustaakin. Kaikki mitä tarvitaan on kaksi kappaletta eri lajiketta olevaa omajuurista hapankirsikkaa tai luumua. Tarkkaan ottaen yksi kutakin riittäisi, mutta ristipölytys takaa aina suuremman sadon.
Varta vasten luotujen lehtojen alkutaipaleet näyttävät tältä:
Kuvan oikealla laidalla hapankirsikkaemo, vasemmalla puun tuottamat juurivesat, jotka ovat säästyneet nurmikonleikkuulta.
Toinen samanlainen tapaus.
Kuten kahdesta edellisestä kuvasta huomataan, omajuuristen hapankirsikoitten kasvutavat eroavat toisistaan jossain määrin. Toiset lajikkeet kehittyvät melkeinpä runkojohtoisiksi puiksi toisten kehittyessä pensasmaisiksi. Hirmuisen pitkäikäisiksi yksikään ei elä, sillä nehän turvaavat tulevaisuutensa juurivesoillaan. Emo antaa lopulta tilaa ”jälkikasvulleen”, kunhan ensin on harjoittanut aikansa suvullista lisääntymistä, siis (mieluiten ristipölytteisten) siementen tuottoa.
Kuolleita oksia joudutaan poistamaan vuosittain sekä kirsikka- kuin luumupuistakin.
Ja sitten luumutapaus:
Vuosi 2015. Taustalla hieman epämääräinen omajuurinen siemenestä kasvatettu luumupuu. Etualalla joukko sen juurivesoja.
Vuosi 2016. Luumupuu on kuivumassa pois, mutta jatkaa elämäänsä reippaasti pörhistyneissä juurivesoissaan.
Ja sitten oudompaa kamaa:
Vuosi 2014. Kuvan oikealla laidalla punaluumu, jonka tuottamia juurivesoja on vainottu nurmikonleikkuukoneella kaikkialla muualla paitsi muutaman neliön pläntillä.
Vuosi 2015. Sama tapaus. Tämä ei lopu hyvin.
Latvusvarttajan puheenvuoro
Latvusvarttajat arvostavat suuresti kirsikan ja luumun juurivesoja. Heidän näkökulmastaan katsottuna Prunus-suvun juurivesat ovat ilmaisia perusrunkoja, joita ei aina tarvitse edes istuttaa, materiaalihan pomppaa määrätyllä alueella omia aikojaan itsekseen esille.
Juurivesojen talteen otosta enemmän täällä.
Kolme tässä tapauksessa siirrettyä punaluumun juurivesaa, joiden on istutuksen jälkeen annettu kehittyä muutamia vuosia. Lopuksi niille on vartettu mielenkiintoisempia lajikkeita.
Edellä esiintyneet puut nimetään seuraavasti: ”vasen”, ”oikea” ja ”etuala”.
”Vasemman” vartekohta sijaitsee kymmenen senttiä punaisen nauhan yläpuolella.
”Oikean” vartekohta sijaitsee kymmenen senttiä punaisen nauhan yläpuolella.
”Etualan” vartekohta sijaitsee ja niin edelleen.