Karhunjuuri (Meum athamanticum), jota myös kutsutaan karhunkuminaksi, on Keski-Euroopan oma kasvatti. Vuoristoista kotoisin olevalla kasvilla on luontaista kykyä sinnitellä äärimmäisissä oloissa, kuten vaikkapa Suomessa.
Taas näitä sarjakukkaisia. Kasvin kukkanuput ovat punertavia, josta seuraa, että kukinnan alkuvaiheessa häivähtää punerrus.
Karhunjuuren huuhdeltu juuristo.
Rapsutettuja ja keitettyjä juurenpätkiä.
Karhunjuuren juurien aromit eivät sinänsä ole millään muotoa vastenmielisiä, niitä on vain liikaa, jotta karhunjuurta voitaisiin muitta mutkitta kutsua vihannekseksi. Tämä on harmillista, sillä juurakon rakenne on kerrassaan ihanteellinen: puisevahkosta keskuksesta säteilee pitkiä, kätevän kokoisia ja muotoisia juuria, joiden rakenne on asiallinen.
Keitetyt juuret sekä turruttavat että polttavat suuta. Aromit ovat sitä luokkaa, että karhunjuuren leikkausjätteitä sisältävä laskiämpäri joudutaan viemään ennenaikaisesti kompostiin. Tämän jälkeen tuuletetaan taloa.
Näin siis juuret. Kasvin hienoliuskaisilla lehdillä on moninaista maustekäyttöä.