Yleisiä huomioita
Latvusvarttaa voidaan vaikka kesäkuun loppuun saakka, kunhan vartettavat oksat on säilytetty noin nollassa asteessa, jossa ne vain jatkavat uinumistaan. Varteoksia on helppo huijata.
Järkevintä on kuitenkin varttaa huhti-toukokuun vaihteessa.
Kaksi päärynän oksaa. Vasen on haettu ulkoa, oikeanpuoleinen on herännyt viherhuoneessa kuukautta aiemmin.
Kaikki tarvittava ei mahdu taskuihin. Kevyen työpöydänkään kuljettaminen puun luokse ei ole huonompi idea.
Kokonaan uusiksi
Päärynän ja omenan latvusvarttamiseen saatetaan ryhtyä monestakin syystä, joista yleisin lienee lajikkeen kokonaisvaltainen vaihto paremmaksi arvioituun.
Ihanteellisena voidaan pitää n. kymmenen vuotta vanhaa puuta, joka on saavuttanut 2-3 metrin korkeuden ja jolla on 6-8 oksaa. Tämän ikäisen ja kokoisen puun oksat ovat puolen metrin päästä rungosta mitattuna tässä vaiheessa varttamisen kannalta kohtuullisen paksuisia.
Hankkeessa menee muutama vuosi, sillä asiassa vaikuttavat muutamat tekijät, joihin varttaja ei pysty vaikuttamaan. Ilmeisin näistä on arvaamattomat säät. Tämän lisäksi riittää se, että mustarastas telakoituu hetkeksikin äskettäin vartetulle oksanpätkälle ja se olikin sitten siinä.
Valmis latvusvartettu puu koostuu yleensä kolmesta osasta. Tässä tapauksessa: perusrunko: ’Antonovka’, välirunko: ’Gorecheff’, hedelmää tuottavat oksat: ’Särsö’.
”Itse varttaminen on sangen yksinkertaista. Se on enemmän tekijän taitoa kuin tietoa.” (Krannila 2008)
Sallittakoon tulkinta: tarkatkaan tiedot ajankohdista ja menetelmistä eivät vielä riitä, sillä asian keskiössä on itse varttaja, joka saa palaset loksahtamaan paikoilleen.
Tämän lisäksi on otettava huomioon jälkikäsittely, siis vartteitten saattaminen siihen kuntoon, että ne voidaan muutaman vuoden kuluttua istuttaa lopullisille kasvupaikoilleen.
”Taito” voidaan ymmärtää myös ahtaammin: varttamisveitsen menestyksellinen ja turvallinen käyttö vaatii harjoittelua.
Veitsikäden taidot joutuvat mielenkiintoiseen valoon, kun paikalle tuodaan varttamissakset, jotka takaavat perusrungon ja jalo-osan täydellisen yhteensopivuuden.
Veistä varttamisessa käyttävään sakset eivät kuitenkaan tee kovinkaan suurta vaikutusta, sillä itse varttaminenhan on ”sangen yksinkertaista”.