Aihearkisto: Vartteita

Vartteita 9.10. Sukurajojen ylitykset

Päärynäpuuta (Pyrus communis) vartetaan Keski-Euroopassa rutiininomaisesti kvitteniin (Cydonia oblonga). Tuloksena on hyvin hillittykasvuinen päärynäpuu, joita mahtuu hehtaarille useita tuhansia.

Suomalaisella taimitarhalla oksastellaan kokeeksi arkaa pekaanipähkinää Carya illinoinensis) talvenkestäville jalopähkinöille, esim. japaninjalopähkinälle (Juglans ailanthifolia)

Cross-over varttamista esiintyy siis ainakin siinä määrin kuin siitä on käytännön viljelyn kannalta ilmeistä hyötyä. Kotipuutarhureita taas ei edes tolkku hillitse.

Sitten paluu maankamaralle: kaksi samaan heimoon, mutta eri sukuihin kuuluvaa puuvartista kasvia saattaa viihtyä hyvinkin toisiinsa liitettyinä muutamia kuukausia, kunnes talveentumisen yhteydessä käy ilmi, että varsinainen vuosia kestävä yhteiselo ei ole mahdollinen.

Päärynä-omena -yhdistelmiä Suomessa harrastava päätyy siihen, että vartettu osakas kyllä edistyy kasvussaan, mutta juhannuksen jälkeistä yhteiseloa ei esiinny. Varte on saanut perusrungolta ainakin vettä, ja ravinteita on vartteella ollut omastakin takaa.

Herkkusieneen tökätty puolukanvarsikin kykenee tähän.

Asiasta kannattaa kuitenkin kysellä tarkemmin kiinalaiselta kotipuutarhurilta, jonka vaikutuspiirissä kasvaa kymmeniä omenapuulajeja sekä melkein yhtä paljon päärynälajeja.

Ruohovartisten kasvien kohdalla hopeahäitä ei voida vaatia.

Yhteenkasvussa kannattaa nähdä kaksi vaihetta. Alustava yhteenkasvu on onnistunut, kun yhteinen elo jatkuu seuraavana vuonna. Lopullisesta tuloksesta voidaan puhua, kun vartettu osakas tuottaa hedelmää.

1

Tylppäorapihlajan (Crataegus monogyna) pätkä on vartettu metrin korkeudelle isotuomipihlajaan (Amelanchier spicata). Neljä vuotta myöhemmin molemmat osakkaat tuottavat hedelmää.

 

 

Lue loppuun

Vartteita 8.10. Latvusvarttaminen. Osa 2

Yleisiä huomioita

Latvusvarttaa voidaan vaikka kesäkuun loppuun saakka, kunhan vartettavat oksat on säilytetty noin nollassa asteessa, jossa ne vain jatkavat uinumistaan. Varteoksia on helppo huijata.

Järkevintä on kuitenkin varttaa huhti-toukokuun vaihteessa.

16

Kaksi päärynän oksaa. Vasen on haettu ulkoa, oikeanpuoleinen on herännyt viherhuoneessa kuukautta aiemmin.

 

 

 

17

Kaikki tarvittava ei mahdu taskuihin. Kevyen työpöydänkään kuljettaminen puun luokse ei ole  huonompi idea.

 

 

 

 

 

Lue loppuun

Vartteita 8.10. Latvusvarttaminen. Osa 1

Kokonaan uusiksi

Päärynän ja omenan latvusvarttamiseen saatetaan ryhtyä monestakin syystä, joista yleisin lienee lajikkeen kokonaisvaltainen vaihto paremmaksi arvioituun.

Ihanteellisena voidaan pitää n. kymmenen vuotta vanhaa puuta, joka on saavuttanut 2-3 metrin korkeuden ja jolla on 6-8 oksaa. Tämän ikäisen ja kokoisen puun oksat ovat puolen metrin päästä rungosta mitattuna tässä vaiheessa varttamisen kannalta kohtuullisen paksuisia.

Hankkeessa menee muutama vuosi, sillä asiassa vaikuttavat muutamat tekijät, joihin varttaja ei pysty vaikuttamaan. Ilmeisin näistä on arvaamattomat säät. Tämän lisäksi riittää se, että mustarastas telakoituu hetkeksikin äskettäin vartetulle oksanpätkälle ja se olikin sitten siinä.

1

Valmis latvusvartettu puu koostuu yleensä kolmesta osasta. Tässä tapauksessa:  perusrunko: ’Antonovka’, välirunko: ’Gorecheff’, hedelmää tuottavat oksat: ’Särsö’.

 

 

 

 

 

Lue loppuun