Suomen luonnonvaraiset puuvartiset kasvit eivät hötkyile. Talvisin toisinaan esiintyvät  poikkeuksellisen lämpimät jaksot eivät pysty huijaamaan näitä avaamaan ennenaikaisesti silmujaan. Täkäläiset puut ovat kerta kaikkiaan sopeutuneet verrattain myöhään alkavaan kasvukauteen ja syvään talvilepoon.

Seuraavassa ruoditaan erään metsälehmuksen (Tilia cordata) keväisiä edesottamuksia. Puun silmusuomut ovat alkaneet raottua viherhuoneessa maaliskuun keskivaiheilla, jolloin puu on tuotu kiireesti ulos, jottei se tuottaisi lehdiksi pelkkää salaattia.

Kohdalle sattuu sopivasti vuoden 2017 luminen kevät.

Mutta ensiksi luodaan pikainen silmäys puun tyveen ja juuristoon.

 

 

 

 

 

Melko kelvollinen tyvi.

 

 

 

 

 

Kaksi kappaletta kolme vuotta aikaisemmin katkaistua juurta, jotka ovat haaroittuneet asiallisesti.

Esillä on mielenkiintoinen seikka: vaikuttavaan nebariin voidaan pyrkiä kasvattamalla useita, mahdollisimman alhaalta lähteviä runkoja, jotka myöhemmin, yhtä lukuunottamatta, poistetaan. Lopputulos on pullistuneempi tyvi kuin mihin olisi päädytty (samassa ajassa) yhdellä rungolla.   

 

 

 

 

 

Maaliskuun loppu.

 

 

 

 

 

Huhtikuun loppu.

 

 

 

 

 

Toukokuun loppu.

Loppukevennykseksi kuva kahdesta juurivesoista kasvatetusta metsälehmuksesta, jotka on kerätty samana päivänä samasta metsiköstä. Puut ovat tässä vaiheessa noin kaksikymmentä vuotta vanhoja. On hyvinkin mahdollista, että ne ovat saman puun juurivesoja, siis klooneja.

 

 

 

 

 

 

 

Kaksi kolmirunkoista metsälehmusta. Etualalla jo tutuksi tullut puu, taustalla rajoitteita kasvanut kolmihaarainen pihapuu.