Bataatilla (Ipomoea batatas) ei ole muuta huomauttamista Suomen suven suhteen, kuin että tämä on koomisen lyhyt.

Tästä seuraa, että jos satoa halutaan saada avomaalta, niin välttämätön esikasvatus kestää milteipä puoli vuotta.

Bataattia harvemmin säteilytetään, sillä se mukautuu viettämään jonkinasteista lepokautta, jonka aikana se ehditään varastoida, laivata maailmalle ja myydä. Näin ollen ahkera bataattien hypistelijä löytää kyllä marketista lopulta mukulan, jonka pinnalla pilkottaa pienen pieni kirkkaan punainen piste, josta talven mittaan kasvaa melkoinen liaani.

Helmikuun loppupuoli. Pieni piste on hankinnan jälkeen parissa viikossa kasvanut neljän millin mittaan.

 

 

 

Keittiön pöydälle unohdettu bataatti kasvattaa versojaan kaikessa rauhassa. Varsinaista kiirettä ei siis ole ruukuttamisessa, jossa riittääkin se, että bataatti asetetaan ruukkuun siten, että sen versot jäävät näkyviin, näille kun kelpaa valo.

Maaliskuun loppupuoli. Bataatin kärki on leikattu irti ja laitettu ruukkuun, jossa pistokaslisäyksessä käytettävää turvehiekkaseosta. Kakku on siis sekä syöty että laitettu kasvamaan.

 

 

 

 

 

Mullan soisi olevan laihaa, siis hyvin hiekkapitoista. Suurista ravintomääristä on tässä vaiheessa vain haittaa, sillä bataatin mukulahan on kasvin ravintovarasto, jolla on yllin kyllin omaa voimaa juurien tuottamiseen.

Ravinteet astuvat kuvaan seuraavassa vaiheessa, kun bataatti istutetaan suurempaan ruukkuun pari kuukautta myöhemmin. Tästä huomattavasti suuremmasta ruukusta se siirretään avomaalle kesän alussa.

Huhtikuun loppupuoli. Rönsyissä löytyy sen verran, että kasvista on otettu pistokkaita.

 

 

 

 

Bataatin pistokas juurtuu helposti huoneenlämmössä, mutta sen juurtumista voidaan nopeuttaa pistämällä se pohjalämmöllä varustettuun pistokaslaatikkoon.

 

 

Avomaalle bataatti istutetaan kesäkuun alussa. Kuten aina, kosteusoloja tasoittavasta vihersilppukerroksesta on avomaalla huomattavaa hyötyä.

Bataatti on Keski-ja Etelä-Amerikasta kotoisin oleva trooppinen lyhyen päivän kasvi, joka ei Suomen suvessa avomaalla kuki.

Se, miten bataatin maassa kasvavat mukulat tarkkaan ottaen reagoivat loppukesän viileneviin öihin ja hiipuvaan valoon, ei välttämättä selviä yhden eikä kahdenkaan vuoden kokeilussa.

Kesäkuun alkupuoli. Etualalla: alkuperäinen bataatti. Taka-alalla: tästä kasvatetut kaksi pistokasta.

 

 

 

 

 

 

Heinäkuun alkupuoli. Bataatilta menee muutamia viikkoja päästä vauhtiin.

 

 

 

 

 

 

Elokuun loppupuoli. Tilanne on riistäytynyt käsistä. Yksittäisen bataatin kärki on kasvattanut parissa kuukaudessa neliömetrin kokoisen tiheän viidakon. Lehtiä on riittänyt jopa ruoanlaittoon.

 

 

 

 

 

Menestyksekkäässä bataatinviljelyssä on kyse siitä, että tuotos, siis maasta kaivettujen ruoanlaittoon kelpaavien bataattien yhteenlaskettu paino ylittää monikymmenkertaisesti alkuperäisen mukulan/mukulanpalan painon. Mukulaomavaraisuudesta tässä.

Aivan perunaa vastaavaan hyötysuhteeseen ei ehkä päästä, mutta on hyvä olla selvillä siitä, mihin asiassa tähdätään.

Syyskuun alkupuoli. Bataatin pistokkaat eivät ole ehtineet tuottaa mukulasatoa. Sen sijaan alkuperäisen mukulan osa on sadassa päivässä kasvattanut vajaan puolen kilon sadon. Kuvan etualalla juuren pullistumia, joista kasvukauden edetessä olisi muodostunut mukuloita.

 

 

Edelleen syyskuun alkupuoli. Alkuperäisen mukulan osa lähemmässä syynissä. On ilmeistä, että bataatin kasvuvoima on perustunut siihen, että sen rönsyt ovat juurtuneet useammasta kohdasta. Mukula itse on tuottanut melko vähän juuria.