Kaikilta maanpeitekasvelta vaaditaan kykyä puolustamaan tonttiaan, siis kykyä pitää muut kasvit loitolla. Täysin, siis loputtomiin tässä ei onnistu yksikään kasvi. Käytännössä ne tarvitsevat apua joko jossain määrin tai varsin vähän.
Vuohenputki (Aegopodium podagraria) sinnittelee vaikka missä, mutta lehtokasvina, siis jokseenkin vaativana kasvina se löytää aina tiensä puutarhoihin, joissa sitä kutsutaan rikkaruohoksi.
Metsäpuutarhasta sitä ei kuitenkaan kannata häätää. Kysehän on luonnonvaraisesta lehtivinanneksesta, jota nykyään viljellään kaupallisestikin.
Vanhan vaahteran ympäristöstä on revitty juurineen pujot ja vadelmat. Muutamassa vuodessa vuohenputki on kunkkuna.
Vuohenputki on helppo siirtää. Se, mitä siirretään, on juuristo. Maanpäällisillä osilla ei ole niin väliä, juuristot tietävät kyllä mitä tehdä.
Järkeviä ajankohtia siirroille ovat kevät ja syksy, hätätapauksissa voidaan turvautua mihin vuodenaikaan hyvänsä.
Vuosi 2013. Lokakuun alussa on neljä vuohenputken juurakkoa kaivettu maasta ja tuotu päärynäpuun tyvelle. Juurakot istutetaan tämän jälkeen puun länsipuolelle, puun itäpuolelle ja niin edelleen.
Vuosi 2014. Toukokuun alussa vuohenputket ovat heränneet kasvuun.
Vuosi 2015. Hyvä leviämään tämä vuohenputki. Jos päärynäpuu alkaa oireilemaan, niin vuohenputkikasvusto saadaan kyllä tukahdutettua muovilla.
Kukkavanat voidaan leikata kesäkuussa. Vuohenputken voidaan sanoa kestävän alasleikkaustakin hyvin.
Maanpeitekasvin ei soisi rönsyilevän aggressiivisesti ympäriinsä, vaan tyytyä puolustamaan tonttiaan. Vuohenputki on kuitenkin luonnolleen uskollinen ja lähtee puutarhassa vääjäämättä omille teilleen. Nurmikkoa vuohenputki ei täysin pysty torjumaan, vaikka myönnettävä onkin, ettei tähän juuri mikään muukaan kasvi pysty. Mistään täydellisestä maanpeittokasvista ei siis ole kyse.
Asiassa voidaan palata alkuun: vuohenputken voidaan antaa toteuttaa itseään laajemmilla alueilla, joissa pyritään (metsä)puistomaiseen ilmeeseen.
Muutama vuosi siirron jälkeen vuohenputket karkaavat nurmikkoon.
