Hedelmäpuitten leikkaajat tapaavat sanoa: ellei näe vuosien päähän, ei näe mitään. Aika on tekniikkaa ja oikea paikka tutustua tekniikoihin on avomaa.

Helmikuu. Sekä rauha että lumi ovat maassa. Bonsaiharrastaja huoltaa ja paikallistaa työkalujaan.

 

 

 

Maaliskuu. Näinä aikoina laadittavat suunnitelmat keskittyvät kolmeen peruskysymykseen: mitkä puut siirretään ruukkuun, mitkä jätetään niille sijoilleen ja mitkä ovat niitä, joille suoritetaan juuristoleikkaus, jonka jälkeen ne saman tien istutetaan takaisin maahan. Näistä päätöksistä seuraa kaikki muu.

 

Toukokuu. Ruukuissa kasvavien puitten kastelut ovat käynnissä. Kasvattaja käy siis taimistollaan parin kolmen päivän välein. 

 

 

 

 

Bonsaiharrastajan kaikkien puitten lopullinen määränpää on ruukku, joten voidaan kysyä, mitä erityistä voitetaan sillä, että kasvit viettävät ensimmäiset kymmenen  vuotta avomaalla.

Kysymyksen oikeutus tuntuu kasvavan, kun otetaan huomioon, että juuriston leikkaus joka toinen vuosi ei ole kasvien nuoruusvuosina suositeltava toimenpide vaan sääntö.

Yksittäisen kasvin kohdalla hyödyt saattavatkin olla vähäiset, mutta hyödyt kasvavat selkeässä suhteessa kasvien määrään. Avomaalle mahtuva suuri määrä kasveja mahdollistaa välttämättömät vasta-alkajan kokeilut. Epäonnistuneetkaan kokeilut eivät ole katastrofeja, sillä puitten rungot ja varsinkin tyvet ovat joka tapauksessa vankistuneet epäonniseksi osoittautuneen kokeilun aikana.

Asiat voidaan nähdä näinkin: se, että takaisin avomaalle voi siirtää kauhean räähkän pois silmistä säästää bonsaiharrastajan hermoja. Kun seuraavana keväänä leikkaa räähkän viiden sentin tumpiksi, niin kas: uusi projekti on hyvällä alulla.

Maaliskuu N. kahdeksan vuotias siemenestä kasvatettu metsävaahtera, joka on kypsä pomittavaksi. Puu on viettänyt koko elämänsä avomaalla, jonka aikana juuristoa on leikattu ainakin kahteen kertaan, latvusta taas vuosittain.

 

 

 

 

 

Huhtikuu. Turhat oksat on poistettu ja jäljelle jääneitten oksien kärkisilmuista on leikattu suurin osa pois. Tämä pakottaa oksan haaroittumaan silmuista, jotka jo odottavat vuoroaan pois kuivuvien kärkisilmujen tyvillä.

 

 

 

 

 

Kesäkuu. Puun lehdet eivät tästä suurene. Metsävaahteroille tämä on kriittinen vaihe, eikä tähän ole muuta keinoa kuin puun hidas pakottaminen kasvamaan säästöliekillä. Tekniikka on aikaa, ja aika on tekniikkaa.

 

 

 

 

 

Puut ovat avomaalla kirjaimellisesti kotonaan. Niitä ei kastella sen enempää kuin muitakaan avomaalla kasvavia kasveja. Ajan ja vaivan säästöt ovat valtavat sellaisen kasvin kohdalla, jota kasvatetaan kukinnan tai hedelmien takia, koska näille harvemmin riittää viisikään vuotta, joitakin pensaita lukuun ottamatta.

Kaiken kruunaa se, että ruukussa kasvavaan puuhun kohdistuvat toimenpiteet onnistuvat yhtä hyvin avomaalla, myös juuristojen leikkaukset.

”Laatu tulee avomaalta” on vanha kansanvälinen puutarhaviisaus, joka voidaan ilmaista kaikilla kielillä, paitsi ehkä ei inuiittien.

Vielä näsäviisaampi sanoisi, että on turha kuvitella kustannustietoisten japanilaisten bonsai-taimistojen pitävän palkattua väkeä siirtelemässä 3-vuotiaita taimia kupista toiseen. Kasvit haetaan avomaalta tai muovihuoneen kohopenkeistä kun se on jatkostailaamisen tai myynnin kannalta tarkoituksenmukaista, ei ennen.