Puurunkoisen, kennolevyillä vuoratun viherhuoneen teknisiä ominaisuuksia on käsitelty tässä. Seuraavassa seurataan erään lehtikuusen talvenviettoa samaisessa viherhuoneessa.
Kyseessä on vajaan kymmenen vuoden ikäinen euroopanlehtikuusi, joka on viettänyt puolet elämästään ulkosalla kohopenkissä. Päästyään harjoitusruukkuun se on siirtynyt viettämään talvensa viherhuoneessa. Juuriston käsittelemisen kannalta tämä on tietysti kätevämpi ratkaisu.
Muutaman vuoden takainen kuva avomaalta.
Puusta on sen ensimmäisinä elinvuosina karsittu suuri määrä oksia, siedettävästi sijoittuneet on typistetty vuosittain siten, että vaakasuoraa kasvua on suosittu.
Perusoksien valinta on siis hoidettu puun ollessa melko nuori, ja tämä näkyy selvästi siinä, että sen kaikki oksat ovat ikävästi samanpaksuisia. Vaikutelmaa vanhasta puusta ei tällä tavalla synny. Asia voidaan kuitenkin nähdä niinkin, että puu on vielä nuori, ja sille voidaan suoda lisää korkeutta. Tämä taas tarkoittaa nuorta, hennompioksaista latvaa.
Marraskuun puoliväli. Puu on odottanut kärsivällisesti ensilunta. Näin siis valokuvauksellisista syistä.
Kun edellinen kuva on saatu aikaiseksi, on puu siirretty saman tien viherhuoneeseen. Ruukku ei voisi olla enempää jäässä.
Ennen varsinaista talvea, siis aikaa, jolloin viherhuoneeseen ei oikeastaan ole mitään asiaa, suoritetaan talvijärjestelyt. Vesisäiliöt tyhjennetään, ruukut järjestetään koon mukaan ja viedään lumihankeen, keväisiä ruukutuksia varten tuodaan multasäkkejä pinoon, lehdettömät kasvit nostetaan hyllyille, lattia lakaistaan ja ruukkujen alle laitetaan astiat.
Talvella ei tietenkään kasveja kastella, mutta talvijärjestelyitten perimmäinen tarkoitus onkin kevääseen valmistautuminen.
Lehtikuusi et consortes ovat siirtyneet talviteloilla.
Huhtikuun alku. Lehtikuuselle vaihdetaan uudet mullat viimeistään siinä vaiheessa kun ei enää muisteta, milloin se on viimeksi tehty. Tässä tapauksessa se ei ole vielä tarpeen.
Toukokuun keskivaihe. Lehtikuusi on ottanut pienoisen varaslähdön viherhuoneessa.
