Annos näyttää tältä:

 

 

 

 

 

Nihkeiksi tiristettyjä suppilovahveroita sekä hapatettuja männynkäpyjä. Garnityyrinä isohietasinapin kukkia.

 

 

 

 

 

Vuoden ikäiset männynkävyt ovat kesäkuun ensimmäisellä viikolla sekä vihreitä että pehmeitä.

 

 

 

 

 

Varsinainen hapanliemi on tässä tapauksessa valmistettu pelto-ohdakkeen nuorista versoista. 

Pelto-ohdakkeen versoja on liiskattu sen verran, että on saatu nesteet virtaamaan. Maitohappobakteerit pääsevät siis helposti kiinni sokereihin. Lisätyn veden suolapitoisuus n. 3%. 

 

 

 

 

 

 

 

Valmis, pari viikkoa vanha hapate. Lasipurkin kylkien läpi näkyy halkaistuja männynkäpyjä.

Happokäsitellyt männynkävyt maistuvat edelleen havupuulta, vaikka maitohappobakteerien ärhäkkyys voiton maussa viekin. Kävyt ovat jossain määrin mureutuneet.

Hankkeessa on hyödynnetty pakastinta.

 

Annos näyttää tältä:

 

 

 

 

 

Keitettyjä osmankäämin poikakukintoja sekä oliiviöljyyn säilöttyä piparjuurta. Garnityyrinä ukonpalon kukintoja. 

 

 

 

 

 

Juhannuksen tienoilla osmankäämin poikakukinnot ovat tässä vaiheessa. Mittakaavana 52mm lähilinssi. 

Piparjuuren virallinen status on ”uustulokas, vakinainen, harvinainen”. Villiyrttiharrastajan kannattaa siis selvittää miltä alkukesällä kukkiva kasvi näyttää.

 

 

 

 

 

Iäkkään piparjuuren vanhimpia osia ei hyödynnetä keittiössä. Maahan ne kannattaa kuitenkin kaivaa takaisin.

 

 

 

 

 

 

 

Oliiviöljyyn säilöttyä, raastettua piparjuurta. 

 

Annos näyttää tältä:

 

 

 

 

 

Keitettyä seittitakiaisen juurta sekä pikkelöityjä voikukannuppuja. Garnityyrinä takiaisen kiehautettu lehti, joka myös syödään. Makuja yhteen sitomaan on käytetty oliiviöljyä.

 

 

 

 

 

Pahaa-aavistamaton kaksivuotias seittitakiainen.

 

 

 

 

 

Luonnonvaraisten takiaisten juuret ovat rasittavia opportunisteja.

 

 

 

 

 

 

 

Raaka-aineet.