Annos näyttää tältä:

 

 

 

 

 

Kiehautettu rakkolevä vihertyy. Karhunlaukan sipulit on halkaistu kolmeen osaan. Ainesosat ovat tutustuneet toisiinsa paistinpannulla.

Garnityyrinä keto-orvokin kukkia.

 

 

 

 

 

Raaka rakkolevä maistuu merenrannalta. 

Rakkolevän tekstuuri on nahkean rapea, eikä kiehauttaminen tätä muuta.

 

 

 

 

 

Karhunlaukan sipulit ovat sikäli käteviä, että odottavat kiltisti maan alla, josta ne voidaan noukkia talteen minä vuodenaikana hyvänsä.

Annos näyttää tältä:

 

 

 

 

 

Keitettyjä pukinparran yksivuotisia juuria sekä ruskeaa voita. Garnityyrinä (iso)vesikrassin kukintoja.

 

 

 

 

 

Kolme keskikokoista pukinparran juurta.

Pukinparta on kaksivuotinen kasvi, kuten melkeinpä kaikki viljellyt juurekset.    

 

 

 

 

 

 

 

Pukinparta on luonteeltaan kulkuri, tästä pitävät huolen siementen lenninhaivenet. Samalla neliömetrillä näkee harvoin useampia yksilöitä. Kuvassa kaksivuotisia, kukkivia pukinpartoja.

(Iso)vesikrassia tavataan satunnaisesti Suomen luonnosta. Varsinainen luonnonkasvi se ei kuitenkaan ole. Ainakaan aivan vielä.

 

Annos näyttää tältä:

 

 

 

 

 

Kultarouskun hatun kolmannes ja suola-arhot on paistettu kevyesti voissa. Garnityyrinä ruohokanukan marjoja.

Kultarousku ei joka metsässä kasva. Sen maku on aromaattisemmasta päästä.

 

 

 

 

 

Kultarousku on verrattain raskastekoinen sieni. 

 

 

 

 

 

Suola-arhoja paahteisella merenrannalla. 

 

 

 

 

 

Ruohokanukan lehti on ”kanukkamainen”. 

Ruohokanukan marja maistuu laimealta sokeriliemeltä.