Vartteita 2.10. Hedelmäpuitten perusrungot

Kaupan perusrungot

Perusrunkoja voi Suomen maassa vapaasti ostaa ja vieläpä hyvin kätevästi. Tilaukset laitetaan vetämään sähköpostin välityksellä ajoissa syksyn aikana, ja perusrungot haetaan paikkakunnan postista keväällä. Varaudutaan siihen, että tilauksen minimimäärä on tyypillisesti 50 kpl/lajike.

Lopullinen kauppahinta kipuaa voimakaskasvuisen omenapuun kohdalla hivenen yli yhden euron. Muitten kohdalla hinnat ovat tukevampia.

Perusrungot on haettu postista huhtikuun alussa. Paketti on purettu ja ’Antononovka’-perusrungot on pistetty muovisäkkeihin, päärynöille tarkoitetut ’Pyrodwarf’-perusrungot muovipussiin. Säkit ja pussi on täytetty mullalla siten, että juuret jäävät kokonaan peittoon. Perään ripotellaan lunta ja rungot siirretään viileään. Ne voidaan myös varastoida lumihankeen.

 

 

 

Luetteloita selattaessa muistetaan, että monet perusrunkoja välittävät tahot edustavat keski-eurooppalaisia tuottajia ja luettelot sisältävät näin ollen perusrunkoja, joitten käyttö saattaa Suomessa rajoittua koetoimintaan Ahvenanmaalla. Luetteloiden selaaminen kartuttaa joka tapauksessa yleissivistystä. Tarpeen vaatiessa vasta-alkajan sopii käydä neuvottelu välittäjän kanssa ennen tilauksen tekemistä.

Talvenkestävyyden lisäksi huomioidaan minkä kokoisen puun perusrunko tuottaa.

Yli 1-vuotisten, hentoa kokoluokkaa olevien perusrunkojen juuret, tai pikemminkin niitten puute, saattaa ihmetyttää ensikertalaista. Tällöin otetaan huomioon, että juuret ovat ensisijaisesti tarkoitettuja ammattikäyttöön, siis istutettaviksi muovihuoneen turvepenkkeihin, joissa kasvu on hektisempää kuin kotipuutarhurin avomaalla.

Huolestua ei pidä, sillä juuret toimivat kyllä avomaallakin.

’Pyrodwarf’-perusrungoille on vartetuttu kolme ’ Tsisovskaja’-päärynää. Perusrunkojen säälittävät juurentupsut on leikattu pois.  

 

 

 

Puut on varttamisen jälkeen istutettu avomaalle ja kasteltu perusteellisesti.

 

 

 

 

Kolme kuukautta myöhemmin puut ovat kasvaneet nelisenkymmentä senttiä. Puitten annetaan kasvaa yhteensä kaksi kasvukautta avomaalla ennen kuin ne siirretään lopullisille kasvupaikoilleen. Juuristot ovat siirtovaiheessa mallikelpoiset.

 

 

Jos kaikkia hankittua viittäkymmentä perusrunkoa ei saada kevään aikana vartettua tai lahjoitettua tuttaville, ne voidaan istuttaa avomaalle odottamaan seuraavaa kevättä. Näin kannattaa toimia myös yksittäisen perusrungon kohdalla, jonka jalo-osa ei syystä tai toisesta ole kasvanut kiinni perusrunkoon, vaan on kuivunut pois.

Juhannukseen mennessä on käynyt ilmi, että eräs ’Tsarskaja’-päärynävartteista ei ole kasvanut kiinni ”Pyrodwarf”-perusrunkoonsa. Näin käydessä leikataan kuollut jalo-oksa pois ja istutetaan perusrunko saman tien avomaalle, missä se ehtii kehittämään muutaman verson ja pulskistumaan.

 

 

 

 

Seuraava kevät. Perusrunko on nostettu maasta, jolloin havaitaan, että se on kehittänyt muutaman uuden juuren. Hillittykasvuiset perusrungot, jotka on istutettu alkuperäistä istutussyyvyyttä syvempään, toimivat usein näin.

 

 

Perusrunko on ruukutettu, ja sille voidaan toistamiseen varttaa ’Tsarskaja’-jalo-oksa. Tarvittava varte rapsaistaan tietysti edellisvuonna vartettujen puitten joukosta.

 

 

 

 

 

Pari kuukautta myöhemmin pari silmua on lähtenyt hyvin liikkeelle. Edellisvuoden epäonnistuminen on siis korjattu.

 

 

 

 

 

 

Siemenlisäys

Lehtipuita, kuten omenaa ja päärynää, voidaan kloonata monella tavalla, jotka solukkalisäystä lukuunottamatta ovat mahdollisia kotioloissa. Pistokaslisäys keväällä ja alkukesällä tuottaa tosin näitten kohdalla tuloksen, joka eroaa melko vähän nollasta. Samalla selittyy ainakin osittain se, miksi omena- ja päärynäpuita alunperin, ja yleisesti ottaen nykyäänkin pääosin lisätään varttamalla.

Kotipuutarhurin keskeisin menetelmä tuottaa omia perusrunkoja onkin siemenlisäys.

Ammattilaisten muovihuoneitten kohopenkkeihin kylvetyt siemenet saavuttavat helposti yhdessä kasvukaudessa varttamisen kannalta minimipaksuuden, jona pidetään kuutta milliä.

Avomaalla taas aikaa kuluu kaksi kasvukautta, mutta menetelmässä on tietty etu. Jos taimet kaivetaan ensimmäisen kasvukauden päätteeksi loka-marraskuussa ylös maasta ja talvehditetaan mullattuina muutamassa pakkasasteessa sekä leikataan keväällä puolet juuristoista pois uudelleenistutuksen yhteydessä, niin taimien juuristot tuuheutuvat komeasti toisen kasvukauden aikana. Kuolleisuutta ei esiinny.

Mehunpuristamisen yhteydessä syntynyt omenamössö on kaadettu syyskuun lopulla suoraan maahan. Mössö haravoidaan huolellisesti maahan.

 

 

 

Seuraavan vuoden maaliskuussa poistetaan edellisvuoden alkutalvella maahan asetettu pienisilmäinen jyrsijäsuoja.

 

 

 

Neljällä kepillä on merkattu alue, jolla siemenet sijaitsevat. Siemenet taimettuvat toukokuun aikana.

 

 

 

Maa on katettu ruohosilppukerroksella heti, kun se on mahdollista. Sääoloiltaan tavanomaisena kesänä kastellaan runsaasti pari-kolme kertaa keskikesällä.

 

 

 

Lokakuun lopulla taimet kerätään mullalla täytettävään ämpäriin, jossa ne talvehditetaan. Ei kannata jäädä odottamaan lehtien kellastumista, sillä yhden kasvukauden ikäiset omenat eivät tällaista juuri harrasta.

 

 

Omajuurinen (jalojuurinen) puu, joka tuottaa juurivesoja, on eräänlainen ikuisuusprojekti. Alkuperäisen emon voimien hiipuessa juurivesat ottavat vetovastuun siemenjälkeläisten tuotannosta. Jos ajoitus hapankirsikoitten, luumujen ja kriikunoiden kohdalla saadaan toimimaan, niin on mahdollista että sadontuotossa ei edes esiinny välivuosia.

Rutinoitunut varttaja ei näe asiassa varsinaista ongelmaa, onpahan useita tapoja toimia. Prunus-sukuun kuuluu myös monta kasvia, jotka eivät tuota lainkaan juurivesoja.

Talteen otettuja kriikunan- ja luumun juurivesoja voidaan käyttää perusrunkoina.

Kirsikkaluumun (myrobalaani) siemenet ovat viettäneet talven kylvettyinä viherhuoneessa säilytettyyn laatikkoon. Siemenille on näin järjestynyt kylmäkäsittely, jonka on katkaissut itäminen huhtikuussa. Taimet ovat siis saaneet hyvin aikaisen lähdön verrattuna avomaalla itäviin siemeniin.

 

Avomaalle istutetut kirsikkaluumut ovat loppukesään mennessä kasvaneet melkein puoli metriä.

 

 

 

Loka-marraskuun vaihteessa taimet on otettu talvisäilöön. Muutamat niistä ovat sen verran rotevia, että varttaminen saattaisi onnistua.

 

 

 

Seuraavana vuonna on kahteen paksuimpaan kirsikkaluumuun vartettu pätkät ’Krasnosekii’-aprikoosia. Asiassa auttaa se, että aprikoosin Suomessa kasvaneet varteoksatkaan eivät järin järeitä ole.

 

 

 

 

 

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn