Päärynäpuuta (Pyrus communis) vartetaan Keski-Euroopassa rutiininomaisesti kvitteniin (Cydonia oblonga). Tuloksena on hyvin hillittykasvuinen päärynäpuu, joita mahtuu hehtaarille useita tuhansia.
Suomalaisella taimitarhalla oksastellaan kokeeksi arkaa pekaanipähkinää Carya illinoinensis) talvenkestäville jalopähkinöille, esim. japaninjalopähkinälle (Juglans ailanthifolia)
Cross-over varttamista esiintyy siis ainakin siinä määrin kuin siitä on käytännön viljelyn kannalta ilmeistä hyötyä. Kotipuutarhureita taas ei edes tolkku hillitse.
Sitten paluu maankamaralle: kaksi samaan heimoon, mutta eri sukuihin kuuluvaa puuvartista kasvia saattaa viihtyä hyvinkin toisiinsa liitettyinä muutamia kuukausia, kunnes talveentumisen yhteydessä käy ilmi, että varsinainen vuosia kestävä yhteiselo ei ole mahdollinen.
Päärynä-omena -yhdistelmiä Suomessa harrastava päätyy siihen, että vartettu osakas kyllä edistyy kasvussaan, mutta juhannuksen jälkeistä yhteiseloa ei esiinny. Varte on saanut perusrungolta ainakin vettä, ja ravinteita on vartteella ollut omastakin takaa.
Herkkusieneen tökätty puolukanvarsikin kykenee tähän.
Asiasta kannattaa kuitenkin kysellä tarkemmin kiinalaiselta kotipuutarhurilta, jonka vaikutuspiirissä kasvaa kymmeniä omenapuulajeja sekä melkein yhtä paljon päärynälajeja.
Ruohovartisten kasvien kohdalla hopeahäitä ei voida vaatia.
Yhteenkasvussa kannattaa nähdä kaksi vaihetta. Alustava yhteenkasvu on onnistunut, kun yhteinen elo jatkuu seuraavana vuonna. Lopullisesta tuloksesta voidaan puhua, kun vartettu osakas tuottaa hedelmää.
Tylppäorapihlajan (Crataegus monogyna) pätkä on vartettu metrin korkeudelle isotuomipihlajaan (Amelanchier spicata). Neljä vuotta myöhemmin molemmat osakkaat tuottavat hedelmää.
Muutamia vuosia myöhemmin on liian raskaaksi käynyt tylppäorapihlaja poistettu kymmenen senttiä varttamiskohdan yläpuolelta. Tylppäorapihlajan tumppi on sittemmin herättänyt muutaman jälkisilmun. Tämän parempaa yhteenkasvua kahden erisukuisen kasvin välillä on vaikea kuvitella.
Pistokaslisätyn marja-aronian (Aronia mitschurinii) toiseen varteen on viisi vuotta aiemmin vartettu pätkä kiinanruusukvitteniä (Chaenomeles speciosa). Osapuolten kukintaan on mahdollista vaikuttaa keväisillä leikkauksilla.
Aronia-Kiinanruusukvitteni -yhdistelmän on annettu tuottaa yksi kvittenin hedelmä.
Syksyn väreissä koreileva pieni puu koostuu kahdesta osasta, sillä kahdeksan vuotta aikaisemmin on kotipihlajaan (Sorbus aucuparia) vartettu pätkä marja-aroniaa (Aronia mitschurinii).
Kotipihlajan ja marja-aronian varttamiskohta. Yhdistelmä tuottaa hyvin vaatimatonta satoa.
Vanha klassikko: päärynäpuuhun (Pyrus communis) on kolme vuotta aiemmin vartettu pätkä kotipihlajaa.
Sitten edes yksi pieleenmeno. On perin merkillistä, että epäonnistumisia ei ole tämän enempää dokumentoitu.
Kahden vuoden ikäiseen lehtosaarneen (Fraxinus excelcior) on keväällä vartettu pätkä pihasyreeniä (Syringa vulgaris). Tämä on järjestyksessä jo toinen, epäonninen yritys. Yhdistelmän talveentuminen menee aina pieleen.
Hyvää tarkoittava luettelo
Seuraavassa esitelty luettelo on alunperin julkaistu Gerd Krussmanin ”Die Baumschule”-kirjassa, josta Egil Hansen on sen siirtänyt teokseensa ”Planteskoledrift”.
Lopuksi luetteloa on rusikoitu Kirkkonummella.
Varoituksen sana on paikallaan. Tämäntyyppiset luettelot ovat askelia oikeaan suuntaan, sillä ne perustuvat tositapahtumiin. Jossakin päin maailmaa on luettelossa mainittujen sukujen välillä cross-over -varte onnistunut.
Fiinisti ilmaistuna se, että kaksi lajia kuuluvat samaan heimoon, on siis välttämätön ehto. Onko tämä ehto riittävä, jää varttajan nähtäväksi.
Missä määrin luettelosta on apua suomalaiselle kotipuutarhurille, on taas eri kysymys.
Luetteloa voidaan luonnehtia keskieurooppalaiseksi.
Luettelossa esiintyvä plusmerkki tarkoittaa, että yhteenkasvun katsotaan onnistuvan vain merkkiä edeltäneen ja merkkiä seuraavan (seuraavien) suvun välillä.
Merkkiä edeltävää sukua voidaan kutsua perusrungoksi, merkkiä seuraavaa (seuraavia) sukua jalo-oksaksi. Näin on luettelon alkuperäinen laatija asiaa hahmottanut, taimistoammattilainen kun on.
Juglandaceae
Juglans, Carya, Pterocarya
Salicaceae
Populus, Salix
Betulaceae
Betula + Alnus
Carpinus + Corylus
Fagaceae
Castanea, Quercus
Saxifragaceae
Philadelphus, Deutzia
Hamamelidaceae
Hamamelis, Corylopsis
Rosaceae
Spirea + Physocarpus
Rubus + Rosea
Crataegus + Amelanchier, Pyrus, Cydonia, Mespilus, Chaenomeles, Cotoneaster, Photinia, Sorbus
Pyrus + Chaenomeles, Sorbus
Sorbus + Amelanchier, Aronia, Crataegus, Cotoneaster, Cydonia, Mespilus, Malus, Pyrus
Leguminosae
Cytisus, Laburnum, Genista
Robinia, Wisteria, Caragana
Celastraceae
Euonymus, Celastrus
Eleagnaceae
Eleagnus, Hippophoae
Araliaceae
Aralia, Hedera
Cornaceae
Cornus, Acuba
Ericaeae
Rhododendron, Kalmia
Oleaceae
Fraxinus, Forsythia, Syringa, Ligustrum
Caprifoliaceae
Sambucus, Viburnum, Symphoricarpus, Diervilla, Weigela
