Yleisiä huomioita

Latvusvarttaa voidaan vaikka kesäkuun loppuun saakka, kunhan vartettavat oksat on säilytetty noin nollassa asteessa, jossa ne vain jatkavat uinumistaan. Varteoksia on helppo huijata.

Järkevintä on kuitenkin varttaa huhti-toukokuun vaihteessa.

Kaksi päärynän oksaa. Vasen on haettu ulkoa, oikeanpuoleinen on herännyt viherhuoneessa kuukautta aiemmin.

 

 

 

Kaikki tarvittava ei mahdu taskuihin. Kevyen työpöydänkään kuljettaminen puun luokse ei ole  huonompi idea.

 

 

 

 

 

 

Selvästi heränneitten vartteitten silmut kuivuvat herkästi kevätsäässä. Tämä voidaan pyrkiä estämään varustamalla varte muovi- tai paperipussilla, joka kiinnitetään emopuun oksaan. Muovipussia käytettäessä muistetaan leikata pussiin pieni tuuletusreikä.

Kyseessä ei ole suositeltava tekniikka, vaan toimenpide, jolla yritetään korjata aikataulumokia.

Muovipussit on teipattu siten, etteivät vartteet joudu niitä kannattelemaan.

 

 

 

 

Mikä hyvänsä mikä voidaan varttaa, voidaan myös latvusvarttaa. Luumupuun latvusvarttamiseen on luotu silmäys tässä, ja myös muut Prunus-suvun edustajat tulevat asiassa kysymykseen.

Toistakymmentä vuotta vanhaan, pensasmaisesti kasvavan kirsikkaluumun erääseen pystyversoon on kuorivartettu pätkä aprikoosia puolen metrin korkeudelle.  

 

 

 

 

 

Elokuussa aprikoosinpätkän kaksi ylintä silmua ovat kasvaneet kunnon versoiksi. Teippi on itsekseen irtoamassa.

 

 

 

 

 

 

Kaikki ei aina käy kuin blogeissa. Hedelmäpuut ovat eläviä olentoja, ja moni asia voi mennä pieleen.

Sinänsä asiallinen, viitisen vuotta vanha latvusvarte. Varttajalla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä menetelmää on tullut käytettyä.

 

 

 

Pätkä ’Flower of Kentiä’ (syn.’Sir Isaac Newton’s tree’) on vartettu ’Renownin’ latvaan. Muutamassa vuodessa ’Flower of Kent’ on osoittanut, että rotevia oksia tuottavan puun latvusvarttaminen hentoja oksia tekevään puuhun ei ole järkevää.

 

 

Latvusvartetut versot heräävät kasvuun myöhemmin kuin emopuun oksat. Jos latvusvartettu oksa jätetään täysin oman onnensa nojaan, sille käy kalpaten, kun emopuun oksan jälkisilmut hyvinkin nopeasti puhkeavat kilpailemaan vartetun oksan silmujen kanssa. Tällaisessa kilpailussa vartettu osakas jää aina alakynteen.

Jälkisilmuista ilmaantuvat versot on siis poistettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Viimeistään tässä vaiheessa on putsattava emopuun oksasta versot.

 

 

 

 

Latvusvarttaja kohtaa ennemmin tai myöhemmin vartteen, joka ei keväistä varttamista seuraavana kasvukautena riehaannu kasvuun, muttei myöskään kuole pois. Kasvuun nämä innostuvat vasta seuraavana keväänä. Ilmiön taustalla on aina vain osittainen yhteenkasvu.

Selvästikin kuivuneet, ryppyiset vartteet poistetaan loppukesällä. Freesin oloiset, vaikkakin kehittymättömät vartteet jätetään rauhaan.

Runsaan vuoden juronut omenapuun varte, joka on ryhtynyt varsinaiseen kasvuun vasta seuraavana vuonna. Kuorivarte.

 

 

 

 

 

 

Samanlainen tapaus. Esillä vuoden vanha vartekohta sekä mattimyöhäiset silmut. Liitosvarte.

 

 

 

Tavanomaisen ja perheomenapuun muotoilutyöt eivät olennaisesti eroa toisistaan. Vähin, mitä molempien oksilta voidaan vaatia on, että nämä suuntautuvat poispäin rungosta ja mieluiten vaakasuoraan.

Pystyssä sojottavaan vuosiversoon on liitosvartettu pätkä ’Renownia’. Tästä pätkästä  kasvanut verso on keskikesällä taivutettu vaakasuoraan.

 

 

 

 

 

Sama oksa kahden vuoden kuluttua.Tyylipisteitä ei ehkä tästä heru, mutta ainakin oksa suuntautuu kohenevasti poispäin rungosta.

 

 

 

 

 

Kaikki hedelmäpuitten leikkauksissa ilmenevät ongelmat johtuvat aina puitten jollakin tapaa epämääräisestä ryhdistä. Pahimmillaan latvusvarttaja saattaa joutua hallitsemattomaan leikkauskierteeseen, ellei pidä huolta siitä, että oksat pysyvät oksina, ja rungot runkoina.

Kuusi vuotta holtitonta leikkausta on tuottanut nelirunkoisen omenapuun, jossa neljä lajiketta. Asiassa ei pitänyt käydä aivan näin.

 

 

 

 

 

Kaupasta löytyy niin varsinaista varttamisvahaa kuin vesiliukoisia haavanhoitoaineita. Näistä viimeksi mainitut vaativat 10 asteen lämpötilan, jotta kuivuisivat. Tämä ei ole kohtuuton vaatimus, sillä varttaminen on ylipäätään järkevintä suorittaa keskiverto kevätsäässä.

Haavanhoitoaineet kutistuvat kuivuessaan, siis haihduttaessaan vettä. Näitä käyttävän  kannattaa tarkastaa vartteensa illemmalla ja lisätä ainetta, jos syytä ilmenee.

 

 

 

Latvusvarttaminen ei ole millään muotoa erityisen vaikeata.

Epäonnistujaa lohduttaa tieto, että koska viittä senttiä paksumpaan oksaan ei varteta, mitään merkittävää vahinkoa ei pieleen mennystä vartteesta voi puulle aiheutua.

Hedelmäpuut korvaavat menetettyjä versoja tuottamalla jälkisilmuistaan uusia versoja. Revanssi on siis aina mahdollinen.

Viitisen vuotta vanha päärynäpuun kuorivarrennos, jonka vartekohta on selvästi esillä. Jäkälää ilmestyy vain hitaasti kasvaviin versoihin, nopeasti kehittyviin jäkälää ei muodostu.

 

 

 

Latvusvartteet kukkivat normaalisti aikaisintaan kolmantena vuonna. Kuvassa myös yksittäinen emopuun kukka, joka oikeastaan kuuluisi poistaa. 

 

 

 

Artikkelin ensimmäiseen osaan pääsee tästä.