Kaktusten heimot muodostavat verrattain nuoren kasviryhmän. Eri lajien ei katsota erilaistuneen siinä määrin, etteikö mikä hyvänsä kaktus pystyisi kasvamaan kiinni mihinkä hyvänsä toiseen kaktukseen.
Ammattipuolella vartetaan kaktuksia hyvin paljon ja hyvistä syistä. Saavutettavissa olevia hyötyjä on useita, mutta varttamisen päämäärä on aina sama: voimakkaasti kasvavalle perusrungolle vartetun jalo-osan huomattavasti nopeutettu kehitys.
Kaktusten siementen myyjät varttavat kaktuksia, sillä vartettu jalo-osa kukkii, siis tuottaa siemeniä myyntiin aikaisemmin ja enemmän kuin omilla juurillaan kasvava kaktus.
Nopeutetusta kasvusta seuraa myös, että pistokkaiksi soveltuvia poikasia saadaan aikaisemmin multiin.
Pienikokoisiksi jääviä, hyvin hitaasti kasvavia lajikkeita vartetaan, jotta jalo-osat kasvaisivat sen kokoisiksi, että kelpaisivat koonsa puolesta pistokkaiksi. Tällaiset jalo-osat käyvät siis vain kääntymässä perusrungoilla.
Itse varttaminen ei ole erityisen vaativaa. Leikkuuvälineitten kuuluu olla vähintään kuumalla vedellä pestyjä ja syytä on selvittää etukäteen mihin konkreettisesti ottaen ollaan ryhtymässä. On siis oltava selvillä työvaiheista ja mielellään näitten järjestyksestäkin.
Vartettaviksi tarkoitettujen kaktusyhdistelmien osapuolten on oltava reippaassa kasvussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vartetaan vain keväällä ja alkukesällä.
Osapuolten nestejännityksen on myös oltava kunnossa.
Leikkuupinnoissa selvästi esillä olevat johtojänteet pyritään asettamaan päällekkäin.
Varttaminen suoritetaan aina tarpeeksi korkealta, jotta vältyttäisiin mullan kanssa suttaamiselta.
Vartteita suojataan suoralta auringonpaisteelta ja tuulilta parisen kuukautta, vaikka yhteenkasvu alkaakin heti ja kestää parisen viikkoa, jos sitäkään.
Seuraavassa esiintyvien perusrunkojen lisäksi maailmalla on myös yleisessä käytössä Rebutia-, Myrtillocactus- sekä Pereskiopsis-sukujen edustajia. Viimeksi mainittu suku on kuuluisa kerrassaan hurjasta kasvuvauhdistaan.
Se, että jalo-osa ei kasva omilla hitailla juurillaan, aiheuttaa toisinaan poikkeavaa kasvua mitä sen muotoon tulee. Nopeudellakin saattaa olla hintansa.
Ensimmäinen tapaus
Mansikkapallerokaktuksen (Gymnocalycium mihanovichii) kohdalla varttaminen on jota kuinkin elinehto, sillä kaktusraasulla ei ole viherhiukkasia edes nimeksi. Mansikkapallerokaktus on japanilainen taimitarhaluomus, ”nursery produced cultivar”, kuten Texasissa sanotaan, luonnossa ei tällaista peliä pitkään katsottaisi.
Metsäkaktus (Hylocereus undatus) tuottaa paljon versoja, jotka irrotettuina juurtuvat samantien. Se onkin hyvin yleisesti käytetty perusrunko.
Mansikkapallerokaktuksen johtojänne ei voisi olla enemmän esillä.
Osat on yhdistetty. Jännitetty toimistolaatuinen kuminauha ei kestä montaa viikkoa, eikä sen käyttöä voida tästä syystä suositella. Hyvin ohut ja kireä kuminauha saattaa myös vahingoittaa jalo-osaa.
Vuotta myöhemmin pallero on kasvanut kokoa sekä tuottanut uusia palleroita, joita näinkin pieninä voidaan varttaa Pereskiopsis-perusrunkoon. Hylocereus-perusrunkoon on ilmaantunut uusia versoja, jotka viimeistään tässä vaiheessa on nypittävä irti.
Toinen tapaus
Tämäkin laji on melko yleinen taimitarhaluomus. Suomenkielistä nimeä kaktuksella ei ole, joten tyytyminen on seuraavaan: Cleistocactus sp. forma cristata. Lajinmääritelmänä toimii muotoon viittaava määre, cristata.
Sattumaa ei voi olla se, että latinankielen sana ”crispus” tarkoittaa kiharaa.
Cleistocactuksella ei ole selkeästi esillä olevaa kookasta johtojännettä, vaan valtava määrä hyvin pieniä. Varttamista tämä ei haittaa.
Perusrunkona tässäkin tapauksessa on metsäkaktus.
Pala Cleistocactusta lepää tässä vaiheessa muovilla, jotta ei suttaantuisi
Sopivan pituinen resorinauhan lenkki kiertää ruukun alta. Varttaminen on viimeistelyä, siis resorinauhan paikoilleen asettelua vaille valmis.
Vuotta myöhemmin. Cleistocactus on laskettu ruukkuineen toiseen, isompaan ruukkuun. Jos tämän jälkeen täyttää isomman ruukun piripintaan esim. Leca-soralla, niin perusrunko jää katseilta piiloon.
Kolmas tapaus
Tapauksessa vartetaan kaksi Echinops-suvun edustajaa toisiinsa. Perusrunkona toimii kynttiläkaktus (Echinopsis pachanoi, toisinaan myös: Trichocereus pachanoi), jalo-osana on raspipallokaktus ( Echinopsis eyriesii)
Kuin piikikästä kurkkua leikkaisi.
Resorinauhat on nostettu paikoilleen.
Kuukautta myöhemmin jalo-osa on sekä kasvanut kiinni perusrunkoonsa että asettunut hieman vinoon.
Vasemmalla kaksi kuukautta vanha varte, oikealla juurtunut raspipallokaktuksen pistokas.
Lopuksi kriittinen huomio. Perusrunkona toimineen kynttiläkaktuksen harjut olisi kannattanut viistää jyrkempään kulmaan, sillä niitten leikkuupinnat ovat ”eläneet” turhan paljon.
