Vanhan omenapuun leikkaus

Seuraavassa tarkastellaan 1b-vyöhykkeellä kasvavaa noin 50-vuotiasta ’Antonovka’-puuta, jonka kohdalla rakenneleikkaus on paikallaan. Puusta löytyvät kaikki tavanomaiset vuosikymmeniä kestäneen laiminlyönnin seurauksesta johtuvat ongelmat. Ikävin näistä on monirunkoisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että keskelle puuta on vuosien mittaan kuin salaa ilmaantunut useampia pystyrunkoja, jotka elävät täysin omaa elämäänsä. Näitten konkreettinen ongelma on siinä, että jota kuinkin kaikkien tällaisten pystyrunkojen sivuoksat törmäävät johonkin toiseen pystyrungon sivuoksaan.

Iäkkään omenapuun rakenneleikkauksissa on yksi sääntö ylitse muiden: puun ei voida sallia rikkoa itseään.

Yli-ikäiset puut, joissa virta ei selvästikään enää kulje, kannattaa jättää omaan rauhaansa maamerkeiksi, vaikka näitäkin kannattaa piristää poistamalla muutama häiriköivä oksa. Ruoka-automaattia tällaisista yli-ikäisistä puista ei kannata väkisin yrittää vääntää.

Runkovaurioisten puitten kohdalla aloitetaan tuumaustauolla. Jos vauriokohta on selvästi alkanut haittaamaan latvan kehitystä, niin puu on finaalissa eikä sen latvuksen muotuilu asiassa auta.

Mesisienen esiintyminen puun tyvellä on yhtä paha paikka. Tällaisen puun kohdalla satsaukset saattavat mennä täysin hukkaan. Mesisieni ei luovuta, ennen kuin on työnsä tehnyt.

Omenapuitten leikkaus on ehdottomasti kiellettyä lehtisilmujen puhkeamisen ja puun kukinnan välisenä aikana. Leikkaaminen toukokuussa lähettäisi puulle täysin vääriä ja hämmentäviä viestejä.

Myöskään pakkasilla, siis talvella, ei leikata omenapuita.

1

Tämä ei käy päinsä. Jompikumpi näistä rungoista on poistettava kokonaan, ja toista leikataan mahdollisimman matalalta lähtevän sivuoksan yläpuolelta.

 

 

 

 

 

Käsittelyn kohteena olevasta puusta löytyy myös kunnon kolareita, siis oksien toisiinsa törmäämisiä, sekä menneitten kolareitten vaurioita.

Kuolleita oksia saattaa keväisessä leikkauksissa olla hankala tunnistaa. Tarkkaan ottaen nämä olisi tietysti pitänyt poistaa edellisvuoden kasvukaudella, jolloin ne olisi ollut helppo huomata. Suurin pulma asiassa on se, että tällainen ylimääräinen puntarointi haittaa keskittymistä.

2

Sivuhaaroilla ei ole liikenteestä tuttuja etuajo-oikeuksia. Oikeassa on se oksa, joka istuu parhaiten kokonaisuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa oksaa, joka sijaitsee sopivalla korkeudella ja suuntautuu ulospäin latvuksesta.

 

 

3

Vanhan kolarin kyseenalainen korjausleikkaus. Syyllistä on palkittu ja syytöntä rangaistu.

 

 

 

 

Edellä kuvattujen ongelmien lisäksi puusta löytyy myös ylipitkä sivuhaara, joka vaatii sekä lyhennystä että keventämistä ilmeisen repeämisvaaran takia.

Hoidotta kasvaneeseen puuhun kuuluu myös jäkälän peitossa olevat, enemmän tai vähemmän elossa olevat mitätöntä hedelmää tuottavat risteävät sivuoksat.

4

Paksumpien versojen leikkauksessa sovelletaan puitten kaadossa käytössä olevaa tekniikkaa. Kahdella erillisellä sahauksella saadaan aikaiseksi sarana, jonka varassa poistettava osa irtoaa ilman repeytyisvaaraa. Lopuksi jatketaan alemman, tässä tapauksessa pienemmän sahan sahauslinjaa.

 

Vanhan puun korjausleikkauksissa on myös aina kyse puun jonkinasteisesta madaltamisesta. Tähän ei pyritä vain siksi, että omenat saataisiin kätevälle poimintakorkeudelle, vaan myös siksi, että tulevien vuosien hoitoleikkaukset eivät vaatisi jokavuotista puun latvaan kapuamista.

5

Kevät 2012. Puu vuonna nolla.

 

 

 

 

6

Edelleen vuonna nolla, mutta kaksi tuntia myöhemmin. Puusta on siivottu ilmeisimmät törkeydet.

 

 

 

Puun latvusten karsiminen johtaa siihen, että puun alemmat osat pääsevät osaksi samanlaajuisena säilyneen juuriston voimasta. Selkeimmin tämä näkyy uusien vuosiversojen ilmaantumisena. Näitä voidaan ohjata kasvamaan vaakasuoraan jo ensimmäisenä kasvuvuonnaan, mutta niitten suuntaaminen ulospäin käy yhtä helposti seuraavanakin vuonna.

Paksujen oksien poisto kannattaa ajoittaa kevääseen, sillä tämä antaa puulle mahdollisimman paljon aikaa vaurioitten korjaamiseen. Jos tähän yhdistetään puun madallus, siitä seuraa, että leikkauskohtien ympäristöön ilmaantuu valtava määrä versoja. Tämä voidaan ainakin osittain välttää sillä, että varsinaiset madallustyöt ajoitetaan vuodesta toiseen loppukesään. Kerralla ei tule koskaan valmista.

7

Taivuttamisessa on kätevä käyttää siirreltäviä painoja, sillä oksien suuntaaminen ulospäin on yhtä tärkeätä kuin niitten laskeminen vaakasuoraan. Muistetaan turvallinen kuuden viikon sääntö: viime vuoden verson taivutus suoritetaan kolme viikkoa ennen juhannusta ja langat voidaan poistaa kolme viikkoa juhannuksen jälkeen.

 

 

 

 

8

Edellisenä vuonna ilmestyneistä versoista kaksi on taivutettu seuraavan vuoden kesäkuun alussa suurin piirtein vaakasuoraan.

 

 

 

9

Seuraavan vuoden keväällä voidaan todeta, että puusta löytyy kaksi ”uutta” oksaa, joista myöhempinä vuosina voidaan valita toinen, ja toinen poistaa.

 

 

 

Vuosiversoja, jotka ilmaantuvat hyvin paksuihin versoihin, joista ne on helppo repäistä irti, kutsutaan vesiversoiksi. Niiden kehno kiinnittyminen johtuu siitä, että kuorikerros, mistä ne kasvavat, on liian paksu. Halveksittujen vesiversojen kammo on suurin runkojohteisten puitten kasvattajien keskuudessa, sillä heillä ei ole mitään käyttöä näille versoille. Käsittämättömien sotkujen, siis useampirunkoisten puitten kanssa touhuava taas antaa melko paksujenkin oksien vesiversojen kukoistaa. Ennemmin tai myöhemmin käy ilmi, että epäilyttävienkin versojen kiinnittyminen alustaansa on paljon parempi kuin mitä runkojohteisia puita kasvattavat antavat ymmärtää.

10

Raskaan leikkauksen jälkeen uutta virtaa saanut puu tuottaa innoissaan myös selvästi tuhoon tuomittuja virityksiä.

 

 

 

Tumppeja ei tunnetustikaan sovi jättää puuhun. Toisaalta on niinkin, että keväällä pätkäisty omenapuun oksa kykenee tuottamaan jälkisilmuillaan uusia versoja katkaisukohdan liepeille. Tällaisen tumpin jättämisessä pyritään siihen, että esim. pystyssä kasvanut oksa, jota ei pystytä ohjaamaan vaakasuoraan langoituksien avulla, vaihdetaan uuteen oksaan, joka on mahdollista langoittaa.

11

Ellei tähän kevätleikkauksen yhteydessä jätettyyn tumppiin ilmaannu uusia versoja juhannukseen mennessä, tumppi poistetaan.

 

 

 

 

 

Täysin leikkaamattomat puut ränsistyvät, ja kelvollisten hedelmien määrä vähenee. Vaikka ei harrastaisikaan hienostuneita hedelmäversoihin kohdistuvia tekniikoita, niin kannattaa pitää kiinni hyvän hedelmäsadon perusasioista. Tärkein näistä on ilmava latvus. Ellei pystytä heittämään omenaa latvuksen läpi, jotain on tehtävä.

12

Talteen on ensimmäisenä käsittelyvuotena kelpuutettu vain ämpärillinen omenoita. Pienet, toivottoman alikehittyneet ’Antonovkan’ omenat eivät jaksa kypsyä kellarissa asiaankuuluvasti, ja ne  kannattaa jättää sovinnolla eläimille.

 

 

Vanha omenapuu on tiensä valinnut. Vähemmän runollisesti ilmaistuna tämä tarkoittaa, että jos omenapuu on päästetty monihaaraiseksi, sitä ei voida palauttaa runkojohteiseksi, siis sen tapaiseksi puuksi, joita esiintyy puutarhakirjojen piirroksissa. Vanhan omenapuun design on jo puun toimesta lyöty lukkoon.

Seuraavassa tutuksi käynyt puu lounaan suunnalta nähtynä.

13

Kevät 2012

 

 

 

 

 

 

14

Kevät 2013

 

 

 

 

 

 

15

Kevät 2014

 

 

 

 

 

 

16

Syksy 2014. Kolmen kasvukauden jälkeen voidaan todeta, että puu on edelleen hieman tiheäoksainen, että voimat virtaavat esteettä, ja että raakileharvennus on taas unohtunut.

 

 

 

 

 

17

Kesä 2015. Ravals revisited. Puulla näyttäisi piisaavan elinvoimaa.

 

 

 

 

Keväisen rakenneleikkauksen jälkeisten lähivuosien ylläpitoleikkaukset voidaan suurpiirteisesti hahmotella seuraavasti:

Kevät

Liian tiheässä roikkuvia/kasvavia oksia voidaan edelleen perata. Oksat saavat töniä toisiaan vain myrskyjen aikaan. Täysin turhia vuosiversoja ei tavata, sillä nämä on poistettu jo edellisenä syksynä.

Alkukesä

Oksien taivutus. Tarkoitus on, että vuosien kuluessa toimenpide muuttuu harvinaiseksi, vaikka siitä ei koskaan luovuttaisikaan.

Keskikesä

Raakileharvennus yhdistetään siihen, että täysin ränsistyneitä tai kuolleita hedelmäversoja poistetaan.

Loppukesä/Syksy

Kasvukaudella esiin pompanneitten versojen poisto latvasta. Sopivasti sijoittuneet voidaan säästää ja taivuttaa seuraavan vuoden alkukesällä. Oksiakin voidaan poistaa.

 

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn