Tilattaessa ”Salsa Verdeä” välimeren pohjoispuolen maissa saa ravintolassa eteensä kylmän kastikkeen/lisukkeen, joka sisältää hienoksi pilkottua lehtipersiljaa, minttua, basilikaa ja muita yrttejä. Seosta on useimmiten maustettu soseutetuilla kapriksilla ja anjovisfileillä.
Jos taas sattuisi esittämään saman tilauksen Mexikossa, niin pöytään tuotaisiinkiin salsakastike, jossa tomaatit on korvattu tomatilloilla.
Seuraavassa keskitytään viimeksimainittuun ja aloittaa sopii perusraaka-aineen, tomatillon (Physalis ixocarpa) viljelyn. Lajike on ’Toma Verde’.
Tomatillon taimet ovat huhtikuun alussa venyneet ikävästi ikkunalaudalla. Tässä vaiheessa, kuten on tehty vuodesta toiseen, on jälleen kerran harkittu lisävalon asentamista.
Venyneet taimet on uudelleen ruukutettu ja entistä syvemmälle. Venyneet taimet tuottavat siis ylimääräistä työtä, koska niitä joudutaan ruukuttamaan moneen kertaan.
Toukokuun alussa on taimet siirretty viherhuoneeseen. Seuraava ruukutus suoritetaan, jotta kasvien juurille saataisiin kasvutilaa, eikä enää honteluuden takia.
Toukokuun lopulla voidaan harkita kasvien siirtoa ulos karaistumaan harson alle.
Toisin on päätetty: tomatillot on jätetty viherhuoneeseen, jossa ne ovat heinäkuun loppuun mennessä kasvaneet kattoon kiinni.
Tomatillon kukka.
Viher- tai muovihuoneessa kasvatettuja tomatilloja joudutaan pölyttämään käsin. Kasvuston ravistelut eivät, kuten on laita tomaattien kohdalla, riitä.
Tomatillon kukkaa näpäytetään sormella, ja jos ilmoille pöllähtää siitepölyä, niin kukka voidaan irrottaa ja töpätä sillä muita, samassa vaiheessa olevia kukkia. Kukat eivät lopu kesken.
Toinen vaihtoehto on siirtää siitepölyä kukasta toiseen pensselin avulla. Avomaalla pölytyksen hoitavat hyönteiset.
Pölyttynyt kukka kehittyy viherhuoneessa viidessä viikossa halkaisijaltaan neljän sentin mittaiseksi vihreäksi raakileeksi, joka tämän jälkeen kellastuu vienosti.
Ensimmäisinä kypsyvien hedelmien annetaan tippua itsekseen pois. Näin saadaan käsitys siitä, miltä korjuukypsän tomatillon kuuluu näyttää.
Tomatillot kellastuvat myös poiminnan jälkeen. Vasemmalla tomaatteja punertumassa, oikealla tomatilloja kellastumassa.
Vaurioitunut tomatillo homehtuu helposti. Näistä voidaan kerätä siemenet talteen.
Tomatilloja on helppo lisätä pistokkaista.
Keittiössä
Kypsät tomatillot maistuvat siltä kuin tomaatti näkisi unta jodlaavasta sitruunasta.
Hedelmät säilyvät/kellastuvat kuukaudesta toiseen ja näin ollen niitten hyödyntämistä voidaan siirtää alkutalveen saakka.
Seuraava resepti noudattaa tomaattipohjaisen Salsa Verden reseptejä sillä ilmeisellä erotuksella, että tomaatin asemesta on käytetty tomatilloja. Verde tarkoittaa vihreätä ja näin ollen punainen paprika, jota näkee käytettävän rutiininomaisesti tomaattipohjaisissa salsakastikkeissa, on jätetty tyylisyistä pois.
Vihreitäkin paprikoita on toki olemassa, mutta asiassa on päädytty luottamaan täysin tomatillon omaan makuun.
0,5kg tomatilloja
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
chiliä, sitruunamehua (limemehua), suolaa ja sokeria oman maun mukaan
Sipuli, valkosipuli ja chili sauteerataan kattilassa oliiviöljyssä. Pieniksi pilkotut tomatillot kaadetaan sekaan ja seosta hämmennetään, kunnes on saatu aikaiseksi tasalaatuinen seos, jota keitetään parikymmentä minuuttia. Vettä joudutaan keittämisen yhteydessä yleensä lisäämään. Lopuksi puristetaan puolen sitruunan mehu seoksen joukkoon ja tarkistetaan suola.
Keitetyt lasipurkit täytetään Salsa Verdellä. Ellei lasipurkkien kansia tohdita keittää, niin ne voidaan liottaa kuumassa Atamon-liuoksessa. Säilöntäaineitten käyttö riippuu siitä, aiotaanko purkkeja säilyttää useita kuukausia vai ei.
Atamon lisätään jäähtyvään seokseen, ei kiehuvaan.
Salsa Verden valmistumisen yhteydessä voidaan paistaa uunissa perunalastuja.
