Todella isot omenat

Suomessa näyttäisi olevan tapana järjestää kymmenen vuoden välein kilpailuja, joissa omenat kirjaimellisesti punnitaan.

90-luvun alkumetreillä sekä vuonna 2003 on Hedelmän- ja Marjanviljelijäin Liitto ry. järjestänyt tällaisen, vuonna 2012 oli Hämeen Ammattikorkeakoulun vuoro.

Tässäpä tulokset:

 

Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitto ry./90-luvun alku

425 gr   Lajike ’Punainen atlas’

Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitto ry./2003

471 gr   Lajike tuntematon

448 gr   Lajike tuntematon

425 gr   Lajike ’Antonovka’

 

HAMK/Lepaa/2012

390 gr   Lajike tuntematon

 

Näin siis Suomessa. Maailmanlaajuisesti ottaen vajaan puolen kilon omena ei liene sensaatio.

Todella isojen omenien kasvattamiseen pyrkivä ottaa huomioon, että kunhan puut viihtyvät, niin suuria omenoita löytyy varmimmin vahvasti kasvavalle perusrungolle vartetuista puista näiden ollessa 5-10 vuotiaita. Tähän ohjaavat lajien perimät. Vaikka viljelykonsteja ehkä löytyykin, niin viime kädessä on kyse tietyn lajin ominaisuuksista. Todellisia jättiläisiä ei löydy puista, joittenka hedelmien keskipaino pysyy tyypillisesti ja kaikissa oloissa alle 300 gramman.

Mikään ei tosin ole koskaan estänyt yksittäisen silmun kasvupisteen vinksahtamista, mutta tällöinkin on kyse puun perimästä, ei viljelytekniikasta.

Silmällä kannattaa pitää ainakin kahta Suomessa jokseenkin yleisesti myynnissä olevaa lajiketta: ’Tursoa’ ja ’Antonovka 600:aa’.

’Turso’ on melkoinen turso. Lajike kykenee tuottamaan puolen kilon omenia.

 

 

 

 

Ylärivi: kuudesta eri tarhaomenapuusta on kerätty isoimmat lehdet. Alla: ’Turson’ lehti.

 

 

 

 

Edessä ’Grenman’, joka ei ole juuri kaivannut leikkauksia. Mörkö taustalla on ’Turso’, jota on erehdytty madaltamaan leikkauksin. ’Turson’ kosto on ollut hirmuinen. ’Tursolle’ ei todellakaan kannata ruveta ryppyilemään.

 

 

 

 

 

’Turso’ on alkuperältään kotimainen, mitä ilmeisimmin siemenkylvöstä syntynyt lajike 1800-

509 gr painava ’Antonovka 600’. Melkeinpä nimensä veroinen möykky siis.

 

 

 

25-vuotias ’Antonovka 600’. Tämän ikäinen puu tuottaa harvakseltaan, jos laisinkaan, todella isoja omenia. Jotta näitä ilmaantuisi, pitäisi puuta hieman nuorentaa.

 

 

 

 

 

Peruskoon, siis 200-300 gr painoisia ’Antonovka 600sia’ on ilo kerätä. Kuvassa yhden puun tuotto.

 

 

 

’Antonovka 600lla’ on ikävä tapa ruskettua sisältä ennenaikaisesti, mikä ei millään muotoa estä niitten talouskäyttöä. Kuvan omenat on juuri poimittu puusta.

 

 

 

’Antonovka 600’ on ’Mogiljovi valge antonoovkan’ (kirjoitusasu virolainen) silmumutaatio. Lajike on Prof. I.V. Mitsurinin (kirjoitusasu pielessä) vuonna 1888 nimeämä lajike.

Ukrainalla, Valko-Venäjällä ja Venäjällä riittää ’Antonovka’-muunnelmia.

Sekä ’Tursolla’ että ’Antonovka 600lla’ on melko ahtaat ja syvät kantakuopat. Kun tähän ynnätään se, että niitten kannat ovat melko lyhyitä, on lopputulos se, että omenoita poimittaessa sekä kantakuopan ympäristön hedelmän pinta että itse hedelmäverso ovat vaarassa vahingoittua.

Toisinaan näihin kantakuoppiin hakeutuvat jos jonkinnäköiset hyönteiset rakentelemaan pesiään.

’Kavlås’ mainitaan suureksi omenaksi, mutta todelliseksi jättiläiseksi siitä ei ole. Kuvassa liian töpäkän kannan aiheuttamia pintavaurioita, jotka ovat saattaneet pilaantumisen käyntiin.

 

 

Suomessa viljellyistä omenalajikkeista ’Hibernal’, (”kaikista kovin kundi”), on todistetusti yleisestä standardista poiketen tetraploidi. ’Antonovka 600n’ ja ’Turson’ poikkeuksellinen rotevuus ja kylmänkesto herättävät myös tämän suuntaisia epäilyjä.

Kerro toki muillekin...Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on RedditShare on TumblrPin on PinterestShare on LinkedIn