Puuvartisten kasvien kukkaan hyötäjää viehättää talvisen kelin ja kevääseen kuuluvan kukinnan kontrasti. Hän tietää, että hyötöön kannattaa ryhtyä ajankohtana, jolloin kasvien syvin lepohorros alkaa olla ohitse. On myös ilmeistä että hyötö onnistuu sitä varmemmin, mitä lähempänä ollaan sitä ajankohtaa, jolloin kasvit kukkisivat luonnostaan. Töihin hän ryhtyy aikaisintaan tammikuussa.

Kilpaa käydään siis sulavia lumikinoksia vastaan.

Päärynä on hyödetty kukkaan huoneen lämmössä neljässä viikossa. Viimeisille hangille on ehditty maaliskuun alkupäivinä.

 

 

 

 

 

Oksien talvisessa keruussa piilee ongelma: leikattu oksan tynkä saattaa kärsiä jäätymisestä siinä määrin, että sen uinuvat silmut eivät keväällä jaksa puhjeta. Jälkiään saattaa siis joutua korjailemaan keväällä.

Hyödettävän oksan koolla ei sinällään ole kummempaa merkitystä. Parimetrinen omenapuun oksa puhkeaa kukkaan siinä missä lyhyempikin. Oksan elinvoimaa voidaan kuitenkin arvioida niin edellisen vuoden vuosikasvujen perusteella kuin jäkälän määrästä, joka lisääntyy voimakkaimman kasvun hiipuessa. Ränsistyneet, kaikkensa antaneet hedelmäversot eivät myöskään lupaa hyvää. Hyötöön paras oksa löytyy siis hoidetusta puusta, jonka ei ole annettu ränsistyä. Toisaalta tällainen leikkausta vaativa puu on ihanteellinen hyötöoksien keruun kannalta.

Pensaitten kohdalla tilanne on yksinkertaisempi, sillä hyödettäviksi päätyvät versot valitaan poistovuorossa olevien joukosta.

Hyötäjän on syytä osata erottaa toisistaan kukka- ja lehtisilmut.

Luumun kukkasilmut ovat pyöreitä, lehtisilmut taas teräviä. Sääntöä ei uskalla ulottaa Prunus-suvun ulkopuolelle noin vaan, mutta erojen voidaan sanoa olevan selvästi esillä suvulla kuin suvulla.

 

 

Hyötö toimii parhaiten hieman alle huoneenlämmössä, tilassa, jossa taas ilmankosteus on huoneiston vastaavaa korkeampi. Tämä on kuitenkin luonteeltaan tilastollinen totuus, eikä se estä hyötämistä sisätiloissa.

Korkeammassa lämpötilassa kaikki tapahtuu kylläkin nopeammin, mutta oksien sumuttelun pitäisi olla melkeinpä jatkuvaa.

Muistaa kannattaa myös, että lehtien puhkeamisen jälkeen kukkivat kasvit vaativat pitemmän hyötöajan kuin paljaalla oksalla kukkivat.

 

 

 

 

 

 

 

 

Vasemmalla: Oratuomea sikin sokin ämpärissä. Oikealla: Yksittäinen oratuomen verso, jonka taustalla itse kasvusto. Tässä pelissä esillepano ratkaisee paljon.

Sumutuspullon lisäksi hyötäjä tarvitsee oksasakset. Aivan kuten leikkoruusuillekin, oksille leikataan uudet imupinnat joka toinen päivä. Niin sanottuja kukkavirkisteitä, joittenka varsinainen tarkoitus on estää imupintojen umpeen limoittuminen pitämällä mikrobitoiminnan kurissa, ei tarvita.

Sen sijaan kannattaa veden vaihdon ja kasvien leikkaamisen yhteydessä huuhtoa veden varassa olleet, mahdollisesti limaiset varren osat. Näitten kevyt harjaaminen juoksevan veden alla ei myöskään haittaa.

Kriikuna on palannut juurilleen.

 

 

 

 

 

 

 

 3 x omena.

 

 

 

 

 

 

 

Imeläkirsikkaämpäristä on leikattu esiin parhaat palat.