Yksivuotinen, ihmisen matkassa Suomeen saapunut jauhosavikka (Chenopodium album) elää nopeasti. Keväisessä kasvuun lähdössä se saattaa vitkastella, sillä puutarhassa se suosii paljasta maata, jonka pinta kuivuu herkästi.
Eräänlainen viljelmä tämäkin.
Metsäpuutarhurin kannattaa harkita tällaisen ”kuolleen” maapläntin tekoa, sillä tällaisella pläntillä voidaan kasvattaa muitakin kilpailua välttäviä, kuivuutta kestäviä luonnonvaraisia lehtivihanneksia.
Jauhosavikka leviää myös mullan mukana. Kuvassa edustavaan istutukseen ilmaantunut jauhosavikka.
Jauhosavikan latvominen johtaa uusien latvojen ilmaantumiseen. Näin vältytään syömästä kuituisia ”päärankoja”. Kukintojen syöminen taas kuuluu asiaan, sillä yksivuotiset kasvit eivät vitkastele siementen tuotannossa.
Kasvi on latvottu runsas viikko aikaisemmin.
Jauhosavikkaa voidaan kypsentää ja maustaa monin tavoin, mutta sen syömisessä sellaisenaan on jotain perin luontevaa.
Jauhosavikka säilyy vesikupissa freessinä useita päiviä.
Jauhosavikan ”viljelystä” enemmän tässä.
